Viljan ajatuksia

Moi! 💚 Mä siis ikävöin jo kesää, kyllä. Ja hei, nyt on taas ulkoasu muuttunut – kertokaa vain mielipide siitä! :) Yhdet jotka ymmärtävät Kukkaisten tuoksu leijailee ilmassa. Hän nappaa käsiinsä yhden kauniin voikukan ja jättää sen pian polunvarteen. Hän ajattelee, että kenties joku kauneuden näkevä huomaa sen ja piristyy – hän pitää siitä ajatuksesta, että kenties hän on tuonut jonkun päivään iloa. Kesän ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät hänen kasvojaan, kun hän kävelee tietä pitkin kohti mökkiä. Hän on juuri ollut pienellä kävelyllä katselemassa ympärilleen. Mökin rannassa on pieni sauna ja laituri, jolta laskeutuu tikkaat veteen. Hän päättää käydä raikkaassa vedessä ennen itse poimituista mustikoista tehtyä piirakkaa. Vesi kimmeltelee auringossa ja koivujen lehdet verhoavat osan pienestä saunarakennuksesta, kun hän laskeutuu tikkaat viileään veteen. Hän sukeltaa syvälle, mutta pitää silmiään auki jotta näkisi kaiken kauniin, jota järvi piilottelee allaan. Sitten hän vain kelluu...

👽! Linkinvaihtolaiseni, lukekaa tämä. Ja VA:n lukijat, lukekaa tekin tämä. Ja sinä siellä, joka olet ehkä tullut tänne vahingossa tai pienen mielenkiinnon herättämänä ja mietit pitäisikö jäädä… jää ihmeessä ja ennen muita postauksia lue tämä postaus. :D // Ensimmäisen ilmoituksen aiheena on linkinvaihtolaiset. Eli muut lukijat: jos haluatte, skipatkaa tämä 😅 Viljan ajatuksia nollaa ne ainakin väliaikaisesti kokonaan, eli kukaan ei pysy linkinvaihdossa kanssani enää. Jos sitten jossain vaiheessa otan linkkarit takaisin, ilmoitan siitä totta kai, ja saatte alkaa pyytämään mua linkinvaihtoon jos vain haluatte :) Ja jos haluatte sitten kysyä sitä jo nyt, sekin on totta kai sallittua :D Öh… niin… no… ennen sitä seuraavaa ilmoitusta mä voin vielä yllätyksellisesti KIITELLÄ teitä mun kanssa linkinvaihdossa olleita. :D Eli kiitos kaikille, jotka minut ovat ylipäätään ottaneet linkinvaihtoon, kiitos kaikille, jotka ovat kehuneet VA:ta linkinvaihtolaisten esittelyissä, kiitos teillekin, jotka...

Moi taas pitkän ajan kuluttua! On päässyt käymään niin, että pitkän postausvälin tuotos on tämä yksi pieni runo. Ja niinkin on päässyt käymään, että tämä postausväli oli pidempi kuin mun TAUKO. No mutta tällä kertaa runo on siis improvisoitu – päätin heti ekaksi että improvisoin teille, ja nyt saatte nähdä sen tuloksen. :) Itse olen ihan tyytyväinen, katsotaan mitä te tuumaatte! Ai niin, ja jos haluatte niin kertokaa ihmeessä kommenteissa miten te tämän tulkitsitte! ;) Ja lopussa on tosiaan ilmoitus! … Erittäin nimetön runontapainen Kun sanat muovautuvat paperille Kun myrsky raivoaa vastarannalla Kun jokin tuntuu niin tutulta Kun menneisyys toistaa itseään Nämä kaikki rakennukset ympärillä Tätä vanhaa, kellastunutta paperia Nämä sekavat, epämääräiset tunteet Tämä kaikki on jo tapahtunut joskus Myrskyisillä merillä on jotakin tärkeää Myrskyisillä merillä se tapahtuu se Piirrän piirrän piirrän Pitää olla ajoissa ajoissa ajoissa Jokin jää toistumaan päässäni päässäni Eikä täsmää tämän mu...

  Moigsand ja tervetuloa taas!  💜 Tässä on tällainen aikaan ja elämään liittyvä teksti, joka on omituista pohdiskelua. En nyt oikein tiedä, mitä muuta tässä on asiaa, joten siirrytään seuraavaan asiaan! 😂 Eli pidän siis Q&A:n, joten saatte laittaa tämän postauksen kommentteihin kysymyksiä! :) Ja vastaan vain asiallisiin kysymyksiin, joten muistakaa ettei toisia loukkaavia kysymyksiä saa laittaa! ;)  No niin, nyt kuitenkin päästän teidät lukemaan! Tässä teille vähän kellon tikitystä! 😁 Kellon tikittäessä Aikaa ei saa pysäytettyä. Sitä ei saa kelattua eikä hallittua, aika vain kuluu. Koko ajan ihmiset ovat lähempänä seuraavaa päivää, myös seuraavaa vuotta – kaikki lähenee. Ihan koko ajan. Voit myöhästyä koulusta, jos et tee kaikkia aamutoimia ajoissa. Aika vain kuluu. Ja se kuluu nopeasti. Mutta me ihmiset olemme kärsimättömiä, jonka takia haluaisimme hypätä ajassa eteenpäin, saada se mitä odotamme.  Eikö joulu vain voi jo tulla…?! Ääh, en malta odottaa huomista...