Viljan ajatuksia

Heiiiii ja hyvää helmikuuta! ✨ MÄ KIRJOITIN TARINAN PITKÄSTÄ AIKAA JA SE OLI MAHTAVAA. :D Ja joo, mulla ei oo minkäänlaista käsitystä itsekään, mistä tämä kertoo, mutta toivottavasti tykkäätte! 😅 :: Istun leikkipuiston keinussa ja tutkiskelen maahan heitettyä lehteä. Se on joku niistä kylän lehdistä, ja siinä onkin vain muutama mielipidekirjoitus ja pari haastattelua jääkiekkoa harrastavista nuorista. Ja jääkiekko on mielestäni tyhmää, joten en edes tiennyt miksi minua kiinnostaa näiden nuorten höpötykset. On vaikea sanoa, millainen tunnelma ympärillä on. Joko tutkin sitä lehteä tai katselen kirkasta taivasta kuulokkeet korvilla ja ajattelen. Satunnaiset lyriikat kiinnittävät huomioni, mutta palaan aina takaisin ajatuksiini, joista en kuitenkaan kunnolla saa kiinni. Ne ovat kuin ohikiitäviä maisemia, jotka voivat olla kauniita mutta jotka kuitenkin pian jo jäävät pelkäksi muistoksi. Aurinko on jo laskemassa kukkuloiden taakse, kun yhtäkkinen kylmä viima lävistää minut. Säpsähdän ajatu...

EI, en mä lopeta, ette te musta vielä pääse eroon, tämä teksti on vaan Lopetan 😭 Hyvää syyskuuta! 🍂 Ja anteeksi että viimeisin postaus... oli elokuun 18. päivä D: Nyt tuntuu jotenkin aivan ihanalta päivittää taas blogia ja antaa teille taas uusi teksti luettavaksi 💜🪐👽 Ja hei, miettikää että on jo syyskuu... <3 Ehkä lopetan nyt tämän löpisemisen – nauti tekstistä! 💕 Lopetan * Kävelen. Keskityn nyt vain siihen. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole minun murheeni. Joten nyt vain kävelen. Hiljaisuuden sitomana sanattomuuden verkkoon, josta en pääse pois ennen hetkeä, jolloin sanon sen yhden ainoan sanan, joka minun tänään tarvitsee sanoa. Kävelen. Vaalea mekkoni laahaa maata likaantuneena, mustat takkuiset hiukset ovat pystyssä. Kaikki vanha energia loistaa poissaolollaan. Tämä kuningatar on nyt luovuttanut. Valmiina palaamaan kotiin suuren taistelun, kansan suojelun, kaiken jälkeen. Silloin minkään ei tarvitse enää vaikuttaa minuun. Pian ihmisjoukon äänet kantautuvat jo korviini...

Heiiiiiiiiiiii! Tänään hyvin outo tarina/tarinanpätkä :D Alkuhöpinöitä kirjoitan vaan siksi, että mainostan lisää Q&A:ta 😅 Kaikkiin postauksiin saa laittaa kysymyksiä :) JA HEI: tää on 80. postaus, hahaaaaa 💛 iltasatu hän ilmestyi siihen kun olin seitsemän ja aloin hahmottaa asioita. kun aloin pelkäämään enemmän. siinä hän oli, kanssani samanikäinen poika, joka tarttui käteeni ja hymyili. pelko kaikkosi mielestäni ja nukahdin onnellisena, kiitos sen kivan pojan joka tuli pelastamaan yöni. ja siitä se kaikki vasta alkoi. hän tuli siihen joka ilta. nukahdin aina hymy huulilleni hänen käsi omassani, enkä koskaan nähnyt painajaisia, koska tiesin aina pojan olevan vieressäni ja suojaavan minua kaikelta, mitä varjoissa vaani. sängyn alla, kaapin pimeissä nurkissa, ullakolla, ikkunan takana… hän ei koskaan lähtenyt ennen nukahtamistani. aina aamulla hän kuitenkin oli kadonnut. en havahtunut koskaan yöllä siihen, että hänen kätensä irtosi omastani tai oven kolahdukseen tai mihinkään. nuk...

Päivää :) Tänään tällainen pohdiskelutarina, koska pohdiskeleminen on mukavaa. Toivottavasti teitä kiehtoo 😂💜 / / Mun tekee mieli kysyä siltä pojalta, joka just istui mun viereen, että miks se istui siihen mutta se on niin söpö että mun yleiset toiminnot on lakanneet toimimasta. Sydämen sykkiminen mukaan lukien. Sitä paitsi se näyttää siltä, ettei ehkä oo sopiva hetki puhua. Jos se tahtoo puhua, antaa sen puhua ja katsotaan pystynkö mä vastaamaan tai oonko jo kuollut. Niin no ehkä olis ihan hyvä kertoa että missä mä olen. Istun keskellä metsänreunalla olevaa niittyä. Mä oon tullut tänne rauhoittumaan koska tää päivä oli ihan kauhea ja joskus on ihan kiva istua niityllä. Siis jollain sellaisella, jolla ei usein ihmisiä näy. Olis vähän outoa, jos joku kattois autosta että joku istuu tien viereisellä pellolla, vaikka se olis niitty. Ihmisillä on vaan taipumus ajatella niittyjäkin pelloiksi. Mutta selvästi nyt mä oon saanut seuraa. Sillä pojalla on kivat vaaleat kiharahiukset ja ruskeanv...

Heiiiiiiiiiiiii ja IHANAA KESÄÄ 💚🌿 Tunnen suurta tarvetta ilmoittaa teille, jotka sitä ette vielä ole varmasti huomanneet, että kesäloma on alkanut!!! Jooh, toivottavasti sulla oli hyvä päättäjäispäivä :) Tänään saatte lukea tarinan joka kertoo päättäjäispäivästä. :D Ja lopussa hypetystä kesälomasta! 😂 / / Hymy Päättäjäispäivä oli vähän sateinen mutta lämmin. Se ei haitannut minua, mutta useimmat luokkalaiseni olivat pää hajalla. Minä sen sijaan katselin (kun muut pelasivat pikkusateessa jalkapalloa – pitääkö jalkkis teilläkin liittää ihan kaikkeen?) valkean pilviharson peittämään taivasta ja tunsin pienien vesipisaroiden kutittelevan ihoani. Ystäväni Fiona oli ihan hullu jalkapallofani, joten jouduin viettämään aikaani ilman hänen seuraansa. Muut kaverini taas touhusivat jotakin joka ei suoraan sanoen kiinnostanut minua yhtään. Osa taas – se porukka joka ei antanut koskaan minkään tärvellä omaa kaunista asua – hengasi katoksessa ja kikattivat jollekin joka ei myöskään kiinnostanut...

Heips! 💖 Nyt mulla olisi teille tarina. Siis oikein kunnon tarina, jonka kanssa urakoin pari tuntia kahtena eri päivänä. Varoituksen sanana, että tämä jää todella paljon auki – tämä on nimittäin hiukan kirjan loppukohtaus -tyylinen, enkä itsekään oikeastaan tiedä mistä kaikki johtuu. On vain paljon helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse käyttää aivoja keksimään kaikkia supernerokkaita juttuja mistä mikäkin tekstissä tapahtuva juttu johtuu :D No, toivon kovasti, että tykkäätte ja ette unohda, että mielipiteen voi aina kertoa kommenteissa :D <3 Sanat jotka muistan aina Kun katseemme kohtaavat, huomaan ettei sitä samaa lämpöä voi nähdä Lukasin kasvoilla. Ne ovat kuin kovettuneet, kylmentyneet, enkä näe pienintäkään pilkahdusta välityksestä, ystävyydestä tai jostakin suuresta siteestä välillämme. Ja nyt vasta tajuan, miten sen oikeasti huomasi katseesta. Lukasia ei voisi vähempää kiinnostaa, kun astun askeleen kohti reunaa. Tiedän, että minun pitää tehdä tämä. Tiedän myös, että jos moka...