Viljan ajatuksia

Heipss ja hyvää pääsiäistä! 💖 Okei. Sä luet tätä nyt, joten ei kai tässä muuta vaihtoehtoa ole, että mä oon julkaissut tämän ensimmäisen osan tätä uutta keksimäämme genreä nimeltä TÄYSINPIMEÄHOMMA, ja ihan kohta päästän sut lukemaan Viili Violetin roskiksestakarkaustarinaa. Varoituksen sanana, että tässä ei ole oikeasti järjen häivääkään… Lohduttaudun sillä että Perhokin on alkanut tekemään tätä jatkotarinaa. :D Okei no, tervetuloa sitten kai! 😅 Ps. Lisään kuvan jossain kohtaa myöhemmin jos muistan... :D – Okei, sieltä se tulee. NYT SE TULEE! Käsi. En ole varma mitä mieltä olen tästä. Joudun lopullisesti eroon kaikista viilipurkkiystävistäni – muistelen lämmöllä ainakin Janitaa ja Pirjoa. Jos he päätyvät roskikseen paljon minun jälkeeni, en välttämättä näe heitä enää koskaan. Toisaalta jokainen viilipurkki on tarkoitettu tähän hommaan. Saan tavallaan mennä toteuttamaan minulle annettua tehtävääni. Vilkutan salaa rakkaille ystävilleni hyvästit. Teen samalla nopean johtopäätöksen. En a...

  Heips! Nyt mun tauko on ohi. Eipä kovinkaan pitkää aikaa kestänyt, koska äkillinen idea räjäytti mun tajunnan – ja tässä sitä ollaan 😅 Tästä alkaa jatkotarina, jonka ideana on 12-vuotiaan Sirin mokat ja nolot tilanteet 😅 Ekassa osassa Siri on kyllästynyt marraskuuhun ja kaveriinsa Jennyyn, unohtanut harjoitella pianolla koulun talent-näytökseen, eksyy metsässä ja mokailee kaikkien edessä. 😀 Tarina on aika humoristinen, joten vakavasti ei kannata ottaa :) Tämä on tarkoitettu samaistuttavaksi kaikille, jotka ovat elämänsä aikana kokeneet tällaisia päiviä, joita koko jatkotarina käsittelee – eli jokaiselle ihmiselle :) Nauti! … Siri hoitaa #1 Koululle ei ollut onneksi kovinkaan pitkä matka, koska käveleminen ei tuntunut ollenkaan kutsuvalta ajatukselta kun ulkona satoi oli harmaata ja pilvistä – siellä oli marraskuu. Heitin repun selkään ja lähdin kävelemään. Minua alkoi jo kyllästyttämään kaikki vesilammikot, vaikka marraskuu oli vasta alussa. En käsittänyt, miten tämän yli si...

Heippa ja hyvää lokakuun alkua! Jatka tarinaa on Tarinaplaneetan järjestämä haaste, jossa haastettu kirjoittaa yhteiselle tarinalle jatkoa. Se lähti liikkeelle Tarinaplaneetalta, ja nyt se on saapunut tänne Viljan ajatuksiin asti, kiitos Kisun, joka minut haastoi! <3 Jätän teidät jännittämään, että kenet haastan, sillä kysyn sitä kommenteissa. Haluan tietää, ketkä ovat halukkaita jatkamaan, joten kertokaa kommenteissa! Jos olet halukas, etkä pysty kommentoimaan, voit laittaa sähköpostia! ;) Jos kommentteja ei tule, päädyn johonkin ratkaisuun. :) Tervetuloa lukemaan! <3 Jatka tarinaa... Jostain syystä en ole vieläkään oppinut, missä koulun osassa mitäkin on. Olen yhä ihan hukassa koulun käytävillä, vaikka Leo yrittää takoa päähäni, missä kaikki ovat. Esitelmä Victorian kanssa sujuu kohtalaisesti, mutta Victoria on niin älykäs, että minulle tulee tyhmä olo hänen seurassaan. Mutta onhan hän ihan mukava. Ainakin hyvä ryhmätöissä… Ei, hän on hyvä kaikessa. Hän oikeasti tajuaakin jot...

  Morjensta! Nyt on kova juttu – ensimmäinen jatkotarina tässä blogissa! “Se kuuluu elämään” kertoo 12-vuotiaasta Amelia-nimisestä tytöstä, jonka isä on kadonnut ja äiti kuollut.  Alun perin mun piti tehdä tästä fantasiatarina, mutta se ei tuntunut oikein hyvältä tähän. Nyt se on realistinen, ja olen siihen ihan tyytyväinen. Jatkoa tulee sitten, kun seuraava osa on julkaisukelpoinen, mutta välissä tulee ehkä pari muuta postausta… nyt aion kuitenkin keskittyä kirjoittamaan tälle jatkoa. :D   Ja hei, jos vain saat, niin kerro ihmeessä mielipiteesi kommenteissa! Se tekisi minut todella iloiseksi. Muistathan tehdä sen kuitenkin asiallisesti. ;) Mutta nyt – nyt on aika aloittaa Viljan ajatusten ensimmäisen jatkotarinan lukeminen. Olkaa hyvät! EDIT: Tämä jatkotarina ei enää jatku, mutta luettavaksi olen tämän jättänyt :D Ei mitään parasta laatua :) Se kuuluu elämään – #1 “Siitä on nyt tasan vuosi”, ystäväni Isla sanoo minulle ensimmäisen koulupäivän ensimmäisen välitunnin ...