Viljan ajatuksia

Heipssss 💖 Täällä ollaan taas – lyhyen tauoksi määrittelemättömän tauon jälkeen inspiroituneena kirjoittamaan jotakin epämääräistä ja kummallista :D Nyt mulla on teille luettavaksi runo/säeteksti, jonka parissa saatte nauttia nyt! / / Parempi maailma Sä kuulet kun riita puhkeaa Tunnet kuinka pelko jäykistää kehon ja saa haluamaan pois kauas tästä tilanteesta Sä tiedät että surullisesti se on meidän luonto ja me on totuttu elämään sellaiessa kaaoksessa saastaisten teiden keskellä ja harmaan taivaan alla Me vaan ollaan täällä, eletään harmaudessa ja epämääräisyydessä, puhelimien ja ruutujen keskellä missä ihmiset tuijottaa aivottomina silmät totuudelta suljettuina maailmaa ihan kuin peilistä Sitä maailmaa jossa joskus saattoi kasvaa vihreitä puita ja näkyä hymyileviä suita, maistua elämältä ja tuntua oikealta Ja mä oon saanut tarpeekseni Tätä ei tarvi kestää Tätä ei tarvi kuunnella Jolloin mä lähden Mä en tiedä minne, vaan jonnekin kauas kauas kauas sinne missä elämä tuntuu elämältä ja

Moi! 💖 Tosiaan, tässä on teille runopostaus, tarkemmin sanottuna runo pläjäys, koska näitä on aika paljon :D Onhan osa tavallaan myös säetekstejä, mutta runopläjäys kuulostaa järkevämmältä kuin säetekstipläjäys tai runo- ja säetekstipläjäys. Kyllä. Toivottavasti nautitte ❤️‍🔥 / / Värähdys Hiljaisuus on tällä kertaa sellainen, että sen tuntee. Se kietoo ympärilleen, on vahvimmillaan juuri silloin kun se värähtäisi rikki pienimmästäkin kuiskauksesta eikä palaisi enää. / / Muisto haalistuu, pikku hiljaa hälvenee ja katoaa maailmasta, etkä enää muista että se oli meidän eikä se saanut rikkoutua, haalistua olemattomiin, ei koskaan / /  Kaunista, haurasta, iskevää, synkkää Suojella kuplassa, pitää piilossa Ne, jotka voi rikkoa sydämen hetkessä ja Ne, joita pitää varoa, mutta joita koko ajan käytät ja Ne, joita löytyy jokaiselta, joista voi muovata jotakin kaunista tai karmivaa, särkevää, ohimenevää, elämän muuttavaa, pelottavaa, itkettävää Ne on ne, joista maailma koostuu Ne, joilla saa

Heips! 💖 Nyt mulla olisi teille tarina. Siis oikein kunnon tarina, jonka kanssa urakoin pari tuntia kahtena eri päivänä. Varoituksen sanana, että tämä jää todella paljon auki – tämä on nimittäin hiukan kirjan loppukohtaus -tyylinen, enkä itsekään oikeastaan tiedä mistä kaikki johtuu. On vain paljon helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitse käyttää aivoja keksimään kaikkia supernerokkaita juttuja mistä mikäkin tekstissä tapahtuva juttu johtuu :D No, toivon kovasti, että tykkäätte ja ette unohda, että mielipiteen voi aina kertoa kommenteissa :D <3 Sanat jotka muistan aina Kun katseemme kohtaavat, huomaan ettei sitä samaa lämpöä voi nähdä Lukasin kasvoilla. Ne ovat kuin kovettuneet, kylmentyneet, enkä näe pienintäkään pilkahdusta välityksestä, ystävyydestä tai jostakin suuresta siteestä välillämme. Ja nyt vasta tajuan, miten sen oikeasti huomasi katseesta. Lukasia ei voisi vähempää kiinnostaa, kun astun askeleen kohti reunaa. Tiedän, että minun pitää tehdä tämä. Tiedän myös, että jos moka