Viljan ajatuksia

Heii! 💚 Mä inspiroiduin kirjoittamaan tällaisen lyhyen säetekstin. En tiedä, onko tässä enempää asiaa, joten nyt, nauttikaa! 💖💫 Eilisen unelma Kun sä katsoit mua viime kesän alussa lämmön vielä hiipiessä hiljalleen luoksemme mulle tuli outo tunne Ja ääni mun päässä kysyi: jos ei nyt, niin milloin muka? Mä en tehnyt asialle mitään ja se kaikki jäi pysyvästi mun mieleen, se sun katse, kun siinä näkyi jotain kun mä seisoin jonossa ja meidän katseet kohtasi Haaveet Joku on aina puuttunut mun elämästä Ja nyt sä oot taas siinä, sama katse kasvoillasi, kävelet yhä vaan lähemmäs mua etkä oo muuttunut  melkein yhtään viime vuodesta Mun tekisi mieli sanoa jotain mutta en mä pysty, se vaan on, hetki leijailee ympärilläni ja musta tuntuu kuin mun aistit olis kiinnittynyt vaan suhun Mitä mä muka kuvittelin? Sä kävelit mun ohi, valitsit sun oman paikan, mutta katsoit mua koko ajan, en tiedä, ehkä tajuamatta sitä itsekään Mä tuun sun viereen Sä katsot mua, mutta sun kasvoilta paistaa tunteiden pyö

Heii! 💖 Tällä hetkellä mulla ei oikein oo kirjoitusfiilistä – tai edes kirjallisuusfiilistä – joten ajattelin ehkäpä pitää tauon. Jos tekstejä ei tule, se on luultavasti sen tauon merkki. Tässä on kuitenkin nyt teksti, jonka kirjoitin kuluneen viikon aikana – toivottavasti miellyttää! 💚 / / Värimaailma Normaaliksiko tätä sanotaan Niinpä kai sitten Joka päivä kun mä näen sen, mun sydän hypähtää oudolla tavalla Joka päivä kun mä näen jonkun olevan sen lähellä tai sanovan sen nimen, mä melkein suutun ja mun tekis mieli hakata sellainen kiva pikku tunneli sen meidän luokan seinän läpi Sellainen jonka kautta mä pääsisin yksin ajatusteni kammioon ymmärtämään itseäni taas vähän paremmin Ja aina joka kerta kun se kääntää katseensa muhun mun tekis taas mieli pysäyttää aika, sulatella tapahtunutta ja ehdottomasti hyppiä ylös alas miten sattuu Ja jos se joskus sattuu olemaan lähellä mua mä olen ehkä onnellisempi kuin koskaan Maailma tuntuu niin värikkäältä sellaiselta värimaailmalta jonka mä pi

Heii! Tässä on teksti, joka sisältää erittäin paljon toistoa, ja jossa on varmaankin paljon huomautettavaa. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte, ja kommenteissa on sallittua huomautella ja kertoa mielipiteensä ;) / / Se viikko Viikko sitten maanantaina joku horjutti mun itse itselleni kokoamaa maailmaa huomattavasti Sinä päivänä mä satuin huomaamaan sen yhden, hyvin erityisen ihmisen muiden joukosta Sinä päivänä mä ihan sattumalta päätin kiinnittää jokaiseen ohikulkijaan huomiota Sinä päivänä se tunkeutui itse itselleni luomaan maailmaan mun päässä ja käänsi sen ylösalaisin Sinä päivänä mä en voinut ajatella enää mitään muuta Sinä päivänä kaikki tuntui olevan niin ihanaa Sinä päivänä hymyilin jokaiselle sädehtivästi, ja koska oli just se päivä… …mä en välittänyt vaikka jotkut irvistivät takaisin *** Sinä yönä maanantain ja tiistain välissä mun aivot oli vaan sumussa, ikään kuin pakotettu ajattelemaan vaan sitä Sinä yönä mä vaan vaihdoin koko ajan kylkeä ja hengitin syvään ja hymyilin ja

Kun tarinani loppuu Telkkarista näkee kasvoja joidenka jokaiselle tutut omistajat ovat jo löytäneet itsensä Osalla on jo pitkästi elämää takana ja ne yleensä tietää keitä ne on Osa taas saattaa vielä muuttaa mieltänsä ja itsensä Kun näkee koulussa kaverit niillä on aina joku uusi juttu Melkein joka päivä joku on pyöräyttänyt kaiken ympäri, aloittanut alusta Mä teen joskus niin myös Mä oon myös epävarma ja mua jännittää, mä mietin kuka mä oon Kuka mä oon? Mä tiedän että mun tarina on vielä alussa ja sen aikana kerkeää tapahtua Sen aikana aikana toteutan unelmani Sanon jollekin "Kyllä se onnistuu" Olen hyvä, tukeva ystävä Ja mä haluan, että kun tarinani loppuu, mulle tärkeät ihmiset muistaa mut positiivisena ihmisenä ja muistutuksena siitä, että jokainen löytää joskus itsensä

Heiii ja hyvää maaliskuuta! Tänään tai huomenna tai ylihuomenna tai ei koskaan saatte lukea tällaisen tekstinpätkän, jonka kirjoitin vähän aikaa sitten. En osaa oikeastaan sanoa siitä mitään muuta, joten ehkäpä olisi hyvä päästää teidät sen kummempia höpisemättä lukemaan :D Toivottavasti tykkäätte – ja kommentoikaa ihmeessä jos tahdotte! <3 Musiikkia korville Istun laivan ikkunalla. Sen takana avautuu maisema, merta, merta ja merta. Se jatkuu pitkälle, eikä vastarantaakaan näy. “Ehkä olet jossain tuolla”, kuiskaan hiljaa itsekseni ja kuvittelen hänen kuulevan sen. Mitä jos hän on samassa tilanteessa? Laiva kuljettaa minua poispäin hänestä, ja minä yritän kurkottaa vielä hänen peräänsä tietämättömänä siitä, kuka hän edes oli. Olen painanut mieleeni tarkasti kaikki maisemat, joita tuijottelin hän mielessäni. Muistan kuinka katselin viimeistä kertaa hänen peräänsä. Se tuli kuin suoraan päin naamaa – totuus, etten ehkä näe häntä enää ikinä. Se tunne on pysynyt minussa pitkäänkin. Se, jo