Viljan ajatuksia

Koskematon ajatukseni Kesä koskettaa hellästi hiuksiani Silloin kun istun takapihalla hiljaa ruohikolla Kesäiltana, utuisena ja tyynenä Koivun lehtien verhon takana Kun heinäsirkat sirittää Kun sudenkorento lentelee kauempana On niin hiljaista Voin kuulla melkein sydämeni sykkeen Nousen Jokirannassa ei ole väkeä tänään Ei iloisesti juttelevia ystäviä Ei sinisenä kimmelteleviä silmiä Ystävinäni vain hyttysiä ja hiljaisena kaislikon seassa liukuvia asukkaita Luonnon asukkaita Aika tuntuu olevan pysähtynyt Lukittautunut juuri tähän hetkeen Joki on tyyni Jossain kaukana kuuluu kosken hiljainen kohina Liikkumattomat puiden lehdet Ja kosketus joen pintaan, väreilevät kaaret Ihan hiljaa istun laiturin päässä Uitan jalkojani joessa Kaikki on täydellistä Melkein Jokin puuttuu Se olet sinä Sinisenä kimmeltelevät silmät Ja katse joka sanoo jotakin… Määrittelemätöntä Tuo hellästi minulle tunteen Määrittelemättömän tunteen, kaikki on hyvin Sulavia hetkiä ajan saatossa Lähdit pois, pakosta Tiesin, e...

Moiks! Ekaksi haluan sanoa, että kiitos juuri sinulle, että luet blogiani nyt! Kenties olet joku niistä, joka on aikaisemminkin lueskellut tätä – tai sitten olet uudempi lukija :) Blogillani on nyt jo yli 8000 näyttökertaa, ja haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette tätä lukeneet ja luette nyt! Tämä on mun 30. postaus. 😆 Joo, sitten postaukseen! Tässä on tällaisia hitusen kummallisia runoja. Kuten viime kerralla Luontorunoja -postauksessa, tässäkin on sellainen lyhyt, pieni pätkä, jolla ei ole nimeä ;) Toivottavasti nautit tästä postauksesta – ehkäpä kommentoitkin siihen? ;) Kierto Haikeus ja suru ilo ja riemu viha ja inho Se kaikki kuuluu kiertoon Alkaa ja loppuu kestää ja tuntuu tuottaa muistoja Ja se kaikki kuuluu kiertoon Vuoden kiertoon, elämän pyörteeseen Kierto on meidän, me ylläpidämme sitä Teemme ne asiat, joita ei vielä ole tehty … Kun joki virtaa, kun linnut laulaa, kun kaikki muuttuu Minä vain istun sammalmättäällä ja ajattelen. … Epämääräinen haikeus Haikeus jonnekin, ...

  Heippa! 👽 Tässä on hiukan kummallinen teksti, jonka ideana on siis laulu. Ja sillä laululla on jokin suuri merkitys ihmisen elämässä. Kertokaa kommenteissa, pidittekö tekstistä! Hmm… Mulla ei kai ole muuta, joten ehkä on parasta siirtyä lukemaan! :) Väliaikainen kauneus Kun se soi, se herätti jonkinlaisen muiston – kaivoi jotain joka oli jo pitkään ollut piilossa. Se oli kai äiti, joka lauloi sitä minulle kun olin lapsi. Muistan, miten pidin siitä laulusta, ja hiljenin joka kerta kun äiti alkoi sitä laulamaan. Muistan, kuinka ihailin hänen ääntään, joka sopi lauluun. Muistan, miten minä aina pyysin äidin laulamaan sitä minulle, kun en saanut unta. Muisto heräsi henkiin, kun sadepisarat ropisivat kattoon. Istuin siinä, ihan ystäväni vieressä, ja joku oli vielä edessämme. Se laulu soi, ulkona satoi, mutta laulun jälkeen minä menin sinne. Jokin määrittelemätön tunne valtasi minut kokonaan, enkä osannut sanoa mistä se tuli. Mutta se sanoi, että minun oli pakko mennä ulos. Ajattelema...

Heippa! Mun kannattaa tosiaan kuunnella musiikkia aina kun kirjoitan! Se antaa inspiraatiota, ja yleensä olen tyytyväinen tekstiin, jonka olen kirjoittanut musiikin kuuntelun aikana... Joo, mutta tämä teksti. Ideana on siis pienet tapahtumat, jotka voivat olla tärkeitä joillekin ihmisille. En kerro enempää tästä, mutta kommentit ovat tervetulleita! Toivottavasti pidät! <3 Tapahtumia, joita kukaan ei muista Pieniä, iloisia, surullisia, haikeita…  Tapahtumia, joita ihmiset unohtelevat. Ne ovat olleet melkein merkityksettömiä, mutta ehkä joku muistelee lämmöllä lapsuuden hiihtoreissua. Yhtä soittotuntia Onnistumista Pientä lukuhetkeä kotoisassa nurkassa Sitten kun hän kysyy:  “Muistatko, kun…” ihmettelet, mitä hän tarkoittaa. Vastaus löytyy helposti, se on tapahtuma, jonka olet unohtanut. Vertauskuvien taakse voi piilottaa mitä tahansa. Myös tapahtumia, joita kukaan ei muista Voit sulkea ne pääsi sisään tai kertoa ne sen uhalla, että saat kuulla kysymyksen, “Mitä tarkoitat?” M...

Moikka! 👽💜 En osaa sanoa, onko tämä todella lyhyt säeteksti, runo vai mikä tämä on – mutta joku tämä on kuitenkin. ;) Sain tähän inspiraatiota, kun olin läheisellä kodalla, josta näkee kauas. Jos olet lukenut tekstini Kaukaiset valot , muistat ehkä tunteen, joka siinä oli aiheena ja tärkeimpänä osana tarinaa. Minulla oli siellä kodalla sama tunne, ja siitä se olikin inspiraation lähteeni tähän tarinaan! Tässä on lopputulos, joten tervetuloa lukemaan! <3 … Keskiyön mietteitä Ehkä olet jossain täällä, tai sitten siellä kauempana Siellä minne silmä ei kanna, taivaanrannan tuolla puolen Ehkä olet lähempänä kuin arvaankaan, tai niin kaukana, että en vielä erota sinua Ehkä usva peittää kukkaniityn, ehkä löydän sinut sen keskeltä Jos ojennan käteni pimeässä, tartutko siihen kiinni?

  Moigsand ja tervetuloa taas!  💜 Tässä on tällainen aikaan ja elämään liittyvä teksti, joka on omituista pohdiskelua. En nyt oikein tiedä, mitä muuta tässä on asiaa, joten siirrytään seuraavaan asiaan! 😂 Eli pidän siis Q&A:n, joten saatte laittaa tämän postauksen kommentteihin kysymyksiä! :) Ja vastaan vain asiallisiin kysymyksiin, joten muistakaa ettei toisia loukkaavia kysymyksiä saa laittaa! ;)  No niin, nyt kuitenkin päästän teidät lukemaan! Tässä teille vähän kellon tikitystä! 😁 Kellon tikittäessä Aikaa ei saa pysäytettyä. Sitä ei saa kelattua eikä hallittua, aika vain kuluu. Koko ajan ihmiset ovat lähempänä seuraavaa päivää, myös seuraavaa vuotta – kaikki lähenee. Ihan koko ajan. Voit myöhästyä koulusta, jos et tee kaikkia aamutoimia ajoissa. Aika vain kuluu. Ja se kuluu nopeasti. Mutta me ihmiset olemme kärsimättömiä, jonka takia haluaisimme hypätä ajassa eteenpäin, saada se mitä odotamme.  Eikö joulu vain voi jo tulla…?! Ääh, en malta odottaa huomista...