Väliaikainen kauneus

 Heippa! 👽

Tässä on hiukan kummallinen teksti, jonka ideana on siis laulu. Ja sillä laululla on jokin suuri merkitys ihmisen elämässä. Kertokaa kommenteissa, pidittekö tekstistä!

Hmm… Mulla ei kai ole muuta, joten ehkä on parasta siirtyä lukemaan! :)

Väliaikainen kauneus

Kun se soi, se herätti jonkinlaisen muiston – kaivoi jotain joka oli jo pitkään ollut piilossa. Se oli kai äiti, joka lauloi sitä minulle kun olin lapsi. Muistan, miten pidin siitä laulusta, ja hiljenin joka kerta kun äiti alkoi sitä laulamaan. Muistan, kuinka ihailin hänen ääntään, joka sopi lauluun. Muistan, miten minä aina pyysin äidin laulamaan sitä minulle, kun en saanut unta.

Muisto heräsi henkiin, kun sadepisarat ropisivat kattoon. Istuin siinä, ihan ystäväni vieressä, ja joku oli vielä edessämme. Se laulu soi, ulkona satoi, mutta laulun jälkeen minä menin sinne. Jokin määrittelemätön tunne valtasi minut kokonaan, enkä osannut sanoa mistä se tuli. Mutta se sanoi, että minun oli pakko mennä ulos. Ajattelemaan. Itseni kanssa.ä

Minulle oltiin sinä päivänä kerrottu tarina, jota laulu kertoo. Se laulettiin eri kielellä, joten en voinut ymmärtää sitä. Laulun tarina sai kylmät väreet virtaamaan pitkin selkääni, aina niskaan saakka. Minä en saanut sitä päästäni, niin hieno tämä kokonaisuus oli. Mitä taustalla tapahtui, oli nyt kiinni myös minusta. Olin osa sitä laulua.

Matalaa ääntä, joka soi taustalla. Siitä kaikki alkaa, ja siihen kaikki loppuu. Olin niin vaikuttunut. Edetään aina vähän ylemmäs, kovempaa ääntä, ja lopulta kaikki pysähtyy. Se sai aikaan ajatuksen, joka lepäsi pitkään mieleni perukoilla.

Minä olin vaikuttunut tästä ajatuksesta. Se inspiroi minua, ja siitä lähti intoni maalaamiseen. Maalasin kaiken, mitä se laulu sai minussa aikaan ja kaiken, mitä ajatuksia minulle siitä heräsi.

Kaikella on aikansa, mutta joka kerta aika loppuu.

Tunne, kun laulu soi. Se loi minuun jotakin elämää suurempaa. Se sai minut ajattelemaan filosofisesti tätä maailmaa, mutta minulle heräsi myös vahva halu vaikuttaa. Sanoma, jota laulu kantoi. Se on eri kuin melodian merkitys. Tajusin, että minulle sillä oli kaksi eri sanomaa, ja ne molemmat vaikuttivat.

Annetaan kaikkemme ennen loppua.

Minulle tuli sanoista mieleen pimeä yö, jonka kadut valaisee pitkä rivi katuvaloja. Sängyllään itkevä tyttö, jonka vieressä äiti hyräilee laulun melodiaa.

Ja minä maalasin sen. Kuvan siitä maailmasta, joka minulla päässäni oli aina kun kuulin tuon laulun. 

Pieni tyttö sängyllä. Kyynel poskella. Rutistaa uninallea. Äiti vierellään.

Ja maalaukseen

minä piilotin laulun sanat.

Ne huomaa jos katsoo tarkasti. Et voi huomata, jos et etsi.

Kauneus pitää vain nähdä.

Hyräilen laulua aina ollessani surullinen. Se muistuttaa minua siitä, että maailmassa tapahtuu kaikkea ikävää, jonka vuoksi toisetkin ihmiset ovat surullisia. Se saa minut ajattelemaan – ajattelemaan tätä maailmaa.

Tai tuntea.

Maalasin kuvan myös siitä toisesta maailmasta, joka minulla oli mielessäni. Laulun melodian maailman. Siinä oli puutarha, jonka keskellä suuri suihkulähde pulppusi kirkasta, turkoosia vettä. Kukat ja perhoset kuiskivat keskenään.

Sen kuvan vieressä oli sama puutarha, mutta harmaana ja synkkänä. Suihkulähteen vesi on muuttunut harmaaksi, värikkäät perhoset muuttuneet kalpeiksi yöperhosiksi, jotka eivät edes liiku.

Ja kauneuden voi nähdä tai tuntea vain väliaikaisesti.

Se kestää hetken, mutta pian se jo loppuu.

Se tekee hetkestä ainutlaatuisen.

Ja minä nautin elämäni jokaisesta hetkestä.

Mutta meillä on koko ajan ikuinen hetki.

Ja siksi se onkin ainutlaatuinen.

Se laulu on elämäni tärkein.