Viljan ajatuksia

Heippa! 💜👽 Pakko sanoa alkuun, että aivan supermegamahtavaa, että luet tätä nyt. Se tarkoittaa mitä luultavimmin sitä, että olet tällä hetkellä mun blogissa, ja se on paljon enemmän kuin ihanaa <3 Tänään… normaali säeteksti. :D Ei tosiaankaan mun parhaimmistoa (omasta mielestäni), mutta olisi ihanaa jos kommentoisit ja kertoisit mielipiteesi :) Oon tosiaan lähdössä torstaina toooosi aikaisin aamulla reissulle, jonka määränpäänä on Norja, ja oon reissussa ensi maanantaihin asti. Eli postauksia ei tule ainakaan torstain ja maanantain välillä – katsotaan jos ensi keskiviikoksi keksisin jotain. :) No mutta toivottavasti miellyttää edes vähän, hyvää lukuhetkeä! / / Elämäni paras päivä? Ihan (melkein) normaali keskiviikko? Luultavasti. Yksi parhaista ainakin. Niin se on, että jokaisena päivänä joku ei mene odotusten mukaan. Mikään päivä ei ole täysin normaali, mutta tuo päivä, keskiviikko, 17. elokuuta oli vain yksi niistä päivistä, joita en unohda koskaan. Siitä kaikki alkoi. No, muist

Heissan! 👽 Tänään saatte lukea runoja ja runomaista sälää jota kirjoitin Docsiin tänään. :) Seuraavaksi varmaan tarinaa – ehdotuksia saa laittaa kommentteihin, mutta itse ajattelin ehkä uutta osaa Siri hoitaa -jatkotarinaan. Kuulostaako hyvältä vai täysin joutavalta? :D No juu, toivottavasti tykkäätte! 🌿 / / Pieni palanen, suuri sydän Se sykkii, uutta odottaa Sulavat hetket, ohimenevät hymyt Niitä pyörittelen taas mielessäni Ne samat tunteet voin taas tuntea Sen saman haikeuden Sen saman tunteen joka vallitsi joskus aikaisemminkin 🤘🤘🤘 Ylhäällä, kalliolla hän seisoo Tuuli hänen hiuksiaan siellä lennättää Yrittää katsoa kauas metsän villin taakse Toivoo näkevänsä siellä maailman avautuvan Puiden latvat taivaanrantaa koristaa Yksinäinen hän on Toivoo ystävää Tai saman tien kulkijaa pitkälle matkalle Aina asunut täällä kylässä Sanotaan keskellä ei-mitään Mystisen metsän matkan taittanut Ja ympäristön tutkinut Mitään ei enää jäljellä Hän yrittää hakea tietä ulos Mutta paikka tuntuu hän

Koskematon ajatukseni Kesä koskettaa hellästi hiuksiani Silloin kun istun takapihalla hiljaa ruohikolla Kesäiltana, utuisena ja tyynenä Koivun lehtien verhon takana Kun heinäsirkat sirittää Kun sudenkorento lentelee kauempana On niin hiljaista Voin kuulla melkein sydämeni sykkeen Nousen Jokirannassa ei ole väkeä tänään Ei iloisesti juttelevia ystäviä Ei sinisenä kimmelteleviä silmiä Ystävinäni vain hyttysiä ja hiljaisena kaislikon seassa liukuvia asukkaita Luonnon asukkaita Aika tuntuu olevan pysähtynyt Lukittautunut juuri tähän hetkeen Joki on tyyni Jossain kaukana kuuluu kosken hiljainen kohina Liikkumattomat puiden lehdet Ja kosketus joen pintaan, väreilevät kaaret Ihan hiljaa istun laiturin päässä Uitan jalkojani joessa Kaikki on täydellistä Melkein Jokin puuttuu Se olet sinä Sinisenä kimmeltelevät silmät Ja katse joka sanoo jotakin… Määrittelemätöntä Tuo hellästi minulle tunteen Määrittelemättömän tunteen, kaikki on hyvin Sulavia hetkiä ajan saatossa Lähdit pois, pakosta Tiesin, e