Viljan ajatuksia

Heippa! Kuten ootte ehkä huomanneet, oon järjestänyt kirjoituskilpailun. Tähän mennessä neljä henkilöä ovat ajatelleet osallistua kilpailuun, kiitos kaikille heille <3 Kilpailuun saa osallistua myös ilmoittamatta, jos kommentointi ei ole mahdollista tai et pysty toteuttamaan mitään muutakaan ohjeissa mainittua yhteydenottokeinoa ;) Taaaaaaariiiiiiiiinaaaaaaa… Tähän sain inspiraation keskellä yötä ja suunnittelin sitä pimeässä kävellessäni kaverini synttäreiltä. Siitä voi päätellä jotain, muuten en osaa oikein selittää sen enempää tästä 😅 Katsotaan mitä tykkäätte! Erinomaista lukuhetkeä! :) Viimeinen tähti En muista oikein kunnolla, mitä tapahtui kun kaikki alkoi. Oliko se joku jalan murtumiseen päättynyt pulkkamäki kavereiden kanssa? Saattoi se olla myös se kerta, kun yritimme hiihtää ilman latuja valaisemattomalla polulla keskellä kylän reunalla olevaa metsää. Vuosiluku on myös epäselvä, mutta tiedän että se on ollut joulukuun viimeinen päivä eli uudenvuoden aatto. Muistan hetken

Moi! Nyt paljastetaan, mitä Vilja on piilotellut teiltä lukijoilta Docsissa ja vihkossa… Tämä postaus sisältää satunnaisia tekstejä vihkon ja Docsin kätköistä. Ei kai ole muuta asiaa postaukseen liittyen, joten mä vitkastelen kysymällä teiltä, että mitä haluaisitte seuraavaksi. Mitä haluaisitte seuraavaksi? Vaihtoehtoina lyhyttarina, osa johonkin jatkotarinaan tai runoja :) Toivottavasti nautit näistä teksteistä! 💚💜 Vesipisaroiden tanssi Sen vuoro on nyt. Nyt se laskeutuu kovaa vauhtia alas, alas, kohti maata… Se on muiden joukossa.  Se on samanlainen kuin muut.  Mutta se on erityinen.  Se kastelee maan muiden joukossa.  Se särkyy vihreälle ruohikolle.  Se on kaunis. Se on osa luontoa se on osa tätä ihmeellistä maailmaa se on osa tätä suurta universumia. Ja vesipisaroiden tanssia. – Sinne on piilotettu elämät, jotka eivät tulleet nähdyiksi Ne hetket, joita ei pidetty merkittävinä Ne kaikki, joita ehkä olisi joku muistellut ja hymyillyt Sinne piilotetaan kaikki jota ei haluta ihmiste

Moikka! 👽 Tämä tarina on tosi ristiriitainen. Ehkä se on vähän surullinen, mutta toisaalta… No sen voi päättää itse, mutta olisi tosi ihanaa jos kommentoisit ja kertoisit, mitä mieltä tekstistä olit! :) Kaiken muun kuin sen, mitä tarina kertoo saa päättää itse. Toivottavasti pidät! ––– Kun hän kääntyi ympäri, hän veti kasvonsa täyteen virneeseen. Sitten hän joko kysyi, miten menee tai sanoi muutaman kivan asian siitä, kuka häntä moikkasi. Hän halusi piristää toisia. Hän oli oikeasti sellainen, joka nautti toisten ilosta. Hän piti hymystä kasvoilla ja kaivoi marraskuussa hyvät puolet esiin synkästä mielestä ja kelistä. Hän oli myös todella fiksu. Hän keksi nerokkaita juttuja ja teki kaikkia omia kokeiluja. Aina kun hänet näki, hän oli oivaltanut jotakin uutta. Uudet oivallukset ja filosofiset lausahdukset sai kuulla ihan joka kerta, kun hänen seuraansa astui. Ja hänen seuraansa oli aina tervetullut. Kerroin hänelle aina, jos joku suretti tai hävetti, ja me saatiin joka kerta uudet na

  Heippa! :) Runo tiedossa. Kerro kommenteissa, miten SINÄ sen tulkitsit. Itse ajattelin sen tietyllä tavalla, mutta mä haluaisin kuulla, miten te lukijat ajattelitte tämän tekstin! Oli miten oli, toivottavasti tykkäät! <3 –––––––––––– Olipa kerran pitkä matka Askel askeleelta lähempänä määränpäätä Mikä se on ja missä se on Syvä kumarrus kohti pohjaa Kaikki palaa kaikki katoaa Etsimässä oikeaa vyöhykettä elää Oikeaa maailmaa oikeaa ryhmää Viiden minuutin hetkellinen tarve En halua tehdä tätä Rakenna kotisi paloista joita otit mukaan eri ajoilta eri paikoista

  Heips! Nyt mun tauko on ohi. Eipä kovinkaan pitkää aikaa kestänyt, koska äkillinen idea räjäytti mun tajunnan – ja tässä sitä ollaan 😅 Tästä alkaa jatkotarina, jonka ideana on 12-vuotiaan Sirin mokat ja nolot tilanteet 😅 Ekassa osassa Siri on kyllästynyt marraskuuhun ja kaveriinsa Jennyyn, unohtanut harjoitella pianolla koulun talent-näytökseen, eksyy metsässä ja mokailee kaikkien edessä. 😀 Tarina on aika humoristinen, joten vakavasti ei kannata ottaa :) Tämä on tarkoitettu samaistuttavaksi kaikille, jotka ovat elämänsä aikana kokeneet tällaisia päiviä, joita koko jatkotarina käsittelee – eli jokaiselle ihmiselle :) Nauti! … Siri hoitaa #1 Koululle ei ollut onneksi kovinkaan pitkä matka, koska käveleminen ei tuntunut ollenkaan kutsuvalta ajatukselta kun ulkona satoi oli harmaata ja pilvistä – siellä oli marraskuu. Heitin repun selkään ja lähdin kävelemään. Minua alkoi jo kyllästyttämään kaikki vesilammikot, vaikka marraskuu oli vasta alussa. En käsittänyt, miten tämän yli sitten