Viljan ajatuksia

Heissan, ja hyvää lauantaita!  Kun viime postaus oli niin surullinen, ajattelin pistää tähän väliin jotain kevyempää. Kerron siis tässä postauksessa mielestäni kiehtovia asioita, joita olen listannut. Ne eivät ole järjestyksessä!  Varoitan jo nyt, että tässä on pari aika outoa juttua, jotka mua kiehtovat! :D Muistakaa kommentoida, mitä piditte postauksesta, ja toivoisitteko enemmänkin tällaisia postauksia, jotka eivät ole tarinoita. Mutta hei – mitä minä tässä nyt enää mistään selostan, siirry jo lukemaan! ;)     Avaruus Kyllä, avaruus on todella kiehtova asia. Onko se loputon? Siellä olisi hauska joskus käydä! :D Yöllä näet tähtiä, mutta tiesitkö, että näet samalla miljoonien vuosien taakse – tähtien valolla nimittäin kestää kauan matkata tänne maahan. Eikö olekin kiehtova ajatus!  Tuulimyllyt Ihan totta! Kun tuulimyllyjen lavat pyörivät hiljaa ympäri, Vilja tuijottaa auton ikkunasta ulos. Mökille ajaessa näen aina tuulimyllyjä, ja joskus olenkin käynyt katsomassa niitä ihan läheltä.

Heiiiiii! Tässä postauksessa on mun blogin linkinvaihtolaisten esittelyt. Linkinvaihto tarkoittaa siis sitä, että mun blogista löytyy linkki näihin blogeihin, joista taas löytyy linkki toisinpäin mun blogiin. Linkinvaihtolaiseni ovat tällä hetkellä Vikkerin tarinamaailma, Sanojen siivin, Olivian tarinablogi, Perhon musiikkimietiskelyjä, Annin tarinablogi ja Tarinaplaneetta, joiden esittelyt voit tuosta alta lukea :) Toivottavasti käyt lukemassa heidänkin blogejaan, sillä kaikki ne ovat upeita! :: Vikkerin tarinamaailma Ylläpitäjä: Vikkeri Alusta: Blogaaja Suosikkipostaukseni blogista: Valinta, Yllätyksellinen metromatka 💚 Vikkerin tarinamaailma on ihanan omanlainen blogi, josta löytyy paljon ihania tarinoita, vaikka onkin suhteellisen uusi blogi. Vikkerillä on ihana tyyli kirjoittaa, ja hänen bloginsa ulkoasu ja kaikki sopii täysin siihen kaikkeen. Löydät varmasti luettavaa tästä upeasta blogista; Vikkeri on myös tosi taitava kirjoittaja! :: Sanojen siivin Ylläpitäjä: Perho Alusta: Bl

Moips!  Tässä on kirjoittamani tarina, joka kertoo kuolemasta. Ainakin sain vanhemmat itkemään tällä, katsotaan miten te pärjäätte! >:D  “Se kuuluu elämään - #2” -tarinan kanssa ei oikein nyt luista, joten katsotaan milloin se tulee. Se viivästyy vähän! Okei, enempää ei ole höpistävää, joten päästän teidät nyt lukemaan. Ja hei, kertokaa kommenteissa, onnistuinko tekemään tästä surullisen! NYT saatte alkaa lukemaan!!! :D  Viimeinen naurunhelähdys Katsoin heitä kaikkia. Siinä he olivat – ystäväni ja perheeni. Kaikki olivat siinä, silmät vääristyneinä huolesta ja surusta.   Katsoin kaikkia, jotka joskus kiusoittelivat minua pienistä jutuista, ja joita minä joskus itsekin kiusoittelin. Nyt he olivat siinä kaikki, toivoen että selviytyisin. En välittänyt kyynelistä, jotka virtasivat poskilleni vuolaasti. En oikeasti välittänyt mistään muusta, kuin heistä, jotka siinä olivat.  Kaikki he olivat erilaisia, mutta kauniita. Eriväriset silmät katsoivat kaikki minua.  Tunsin oloni huonoksi – si

  Heips!  Tässä on kirjoittamani lyhyt tarina oudosta tunteesta. Olen pienenä nimennyt tunteen “hajänyhteydeksi” – haikeus, jännitys ja yhteys. Yhteys mihin? Sitä en tiedä, enkä myöskään mistä haikeus tai jännitys tulee.  Isä ainakin tietää tunteen, joten kertokaa tuolla kommenteissa, jos se on teillekin tuttu.  Nyt on siis aika aloittaa “Kaukaiset valot” -tarinan lukeminen. :)  Kaukaiset valot Yö oli kostea ja viileä, sellainen lokakuun alun yö, jolloin ihmiset pysyttelivät mieluusti sisällä, peittojen alla.  Maa tuoksui märältä ja kuu paistoi karujen, lehdettömien puiden koruttomien oksien välistä. Ehkä jossain puussa riippui vielä pieni, mädäntynyt keltainen lehti. Puiden alla maassa oli pieniä lehtikasoja, joiden päältä astuessa kuului hiljaista rapinaa.    Tähdet tuikkivat kirkkaalta taivaalta ja valaisivat edes vähän sitä tummaa yötä.  Oli paljon helpompaa löhötä sisällä vällyjen alla muistellen ihanaa kesää ja vihreitä puita. Sitä ihanaa aikaa, kun kukat koristavat tienvieruksia

  Moooooooooooi!  Jostain syystä ajattelin, etten tulisi julkaisemaan runoja täällä.  No.  Olin väärässä. Tässä siis on kolme mun kirjoittamaa surullista runoa – mutta minulla itselläni on kaikki ihan hyvin, eikä surullisuus tarkoita mitään! :) Olisi mukavaa, jos kommentoisit, ja kertoisit vaikka lempparisi näistä! Se tekisi mut ikionnelliseksi! ;)  Sen pidemmittä puheitta – on aika alkaa lukemaan!  Epäonnistunut Mä yritin liikaa. Mä yritin niin paljon, että epäonnistuin, niin kuin toisetkin. Mä luulin, että mä osaisin paremmin kuin muut. Mun olis pitänyt tietää,  etten ole yhtään sen parempi tai huonompi.  En tiennyt. En halunnut tietää. Mutta nyt olen vain epäonnistunut.  Haikeus Silloin mä näin sut ekaa kertaa. Meillä oli hauskaa. Kivaa.   Se kaikki kesti vain viikon,   mutta silti se oli mun elämän parasta aikaa.  Kun se loppui, kaikki katosi.  Vaan haikeus jäi.  Mä elän tässä ja nyt, mutta mielessäni mä oon siellä, siinä viikossa.  Sä hymyilit mulle ja mun pienille, höpsöille virh

  Morjensta! Nyt on kova juttu – ensimmäinen jatkotarina tässä blogissa! “Se kuuluu elämään” kertoo 12-vuotiaasta Amelia-nimisestä tytöstä, jonka isä on kadonnut ja äiti kuollut.  Alun perin mun piti tehdä tästä fantasiatarina, mutta se ei tuntunut oikein hyvältä tähän. Nyt se on realistinen, ja olen siihen ihan tyytyväinen. Jatkoa tulee sitten, kun seuraava osa on julkaisukelpoinen, mutta välissä tulee ehkä pari muuta postausta… nyt aion kuitenkin keskittyä kirjoittamaan tälle jatkoa. :D   Ja hei, jos vain saat, niin kerro ihmeessä mielipiteesi kommenteissa! Se tekisi minut todella iloiseksi. Muistathan tehdä sen kuitenkin asiallisesti. ;) Mutta nyt – nyt on aika aloittaa Viljan ajatusten ensimmäisen jatkotarinan lukeminen. Olkaa hyvät! EDIT: Tämä jatkotarina ei enää jatku, mutta luettavaksi olen tämän jättänyt :D Ei mitään parasta laatua :) Se kuuluu elämään – #1 “Siitä on nyt tasan vuosi”, ystäväni Isla sanoo minulle ensimmäisen koulupäivän ensimmäisen välitunnin alussa vakava ilme