Viljan ajatuksia

Moiks! Ekaksi haluan sanoa, että kiitos juuri sinulle, että luet blogiani nyt! Kenties olet joku niistä, joka on aikaisemminkin lueskellut tätä – tai sitten olet uudempi lukija :) Blogillani on nyt jo yli 8000 näyttökertaa, ja haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette tätä lukeneet ja luette nyt! Tämä on mun 30. postaus. 😆 Joo, sitten postaukseen! Tässä on tällaisia hitusen kummallisia runoja. Kuten viime kerralla Luontorunoja -postauksessa, tässäkin on sellainen lyhyt, pieni pätkä, jolla ei ole nimeä ;) Toivottavasti nautit tästä postauksesta – ehkäpä kommentoitkin siihen? ;) Kierto Haikeus ja suru ilo ja riemu viha ja inho Se kaikki kuuluu kiertoon Alkaa ja loppuu kestää ja tuntuu tuottaa muistoja Ja se kaikki kuuluu kiertoon Vuoden kiertoon, elämän pyörteeseen Kierto on meidän, me ylläpidämme sitä Teemme ne asiat, joita ei vielä ole tehty … Kun joki virtaa, kun linnut laulaa, kun kaikki muuttuu Minä vain istun sammalmättäällä ja ajattelen. … Epämääräinen haikeus Haikeus jonnekin,

  Heips! Tämän päivän tarinan ideana on siis uni. Miten se alkaa, miten se päättyy… Kuuntelin tätä kirjoittaessani musiikkia, ja musiikkia kuunnellessa kun nyt sattuu syntymään aina kummallisimmat tekstit. Eli valmistautukaa kummallisuuteen! Okei, nyt voitte siirtyä lukemaan tekstiä, toivottavasti pidätte! 💜 ... Uni Minä uppoan, uppoan syvälle. Uppoan jonnekin, jonnekin kauas. Sumu, usva ympäröi minut kun tipun, vapaa pudotus. Silti pehmeä alastulo, usva ottaa minut kiinni. Tyyni, rauhallinen Se antaa minun tulla. Pudota syliinsä, pehmeälle vuoteelle. Seesteinen Rauhallinen Kukaan ei häiritse. Utu, siellä saan rauhoittua. Olen turvassa. Turvassa, kaukana melusta. Ystäväni hymyilee, hänkin saa olla rauhassa. Kaukana kaupungista ja melusta. Nuottiavaimet ympäröivät minut Kuulenko musiikin soivan? Kellun vedessä. Pehmeässä vedessä, se turvaa. Ei vie pois, ei kylmyyteen Ei vie pois… Turvassa. Olen turvassa. Olen usvan keskellä. Se hoivaa minua, ei hylkää. Uppoan, vielä uppoan Pinnan yläpu

  Heippa! 👽 Tässä on hiukan kummallinen teksti, jonka ideana on siis laulu. Ja sillä laululla on jokin suuri merkitys ihmisen elämässä. Kertokaa kommenteissa, pidittekö tekstistä! Hmm… Mulla ei kai ole muuta, joten ehkä on parasta siirtyä lukemaan! :) Väliaikainen kauneus Kun se soi, se herätti jonkinlaisen muiston – kaivoi jotain joka oli jo pitkään ollut piilossa. Se oli kai äiti, joka lauloi sitä minulle kun olin lapsi. Muistan, miten pidin siitä laulusta, ja hiljenin joka kerta kun äiti alkoi sitä laulamaan. Muistan, kuinka ihailin hänen ääntään, joka sopi lauluun. Muistan, miten minä aina pyysin äidin laulamaan sitä minulle, kun en saanut unta. Muisto heräsi henkiin, kun sadepisarat ropisivat kattoon. Istuin siinä, ihan ystäväni vieressä, ja joku oli vielä edessämme. Se laulu soi, ulkona satoi, mutta laulun jälkeen minä menin sinne. Jokin määrittelemätön tunne valtasi minut kokonaan, enkä osannut sanoa mistä se tuli. Mutta se sanoi, että minun oli pakko mennä ulos. Ajattelemaan.

  Heippa! Halusin tehdä jotain erilaista. No, tässä on runoja – ja ne ovat todella erilaisia. Mun kai nyt on pakko paljastaa sellainen salaisuus, että olen itse näihin kaikkiin todella tyytyväinen. Mulle tulee välillä sellainen olo, että tekee mieli kirjoittaa luonnosta tällaisia outoja pikku pätkiä, joten saatte ehkä odottaa niitä jatkossakin :) Tervetuloa lukemaan! Vuode Pieni vuode peitossa lehtien Ehkä keijun, ehkä peikon Metsän suojissa nukkua saa se onnekas joka vuoteen omistaa --------------------------------------- Ei huudon tarvi kauas kantaa vaan ehkä silti tämä metsä antaa koskettaa mun puitaan, liitää kanssa lintujen, hevosella ratsastaa ja suden kanssa huutaa. ----------------------------------------- Vapaa Siipensä se levitti, valmiina lähtöön. Tänne ei se kuulunut vaan kauas täältä vapauteen. Se sai olla vapaa. ------------------------------------------ Laulu sateelle Taivas tummui muuttui mustaksi se sai sen tulemaan. Kattoa piiskomaan. Ei jättänyt rauhaan meitä raukkoj

Heippa! Mun kannattaa tosiaan kuunnella musiikkia aina kun kirjoitan! Se antaa inspiraatiota, ja yleensä olen tyytyväinen tekstiin, jonka olen kirjoittanut musiikin kuuntelun aikana... Joo, mutta tämä teksti. Ideana on siis pienet tapahtumat, jotka voivat olla tärkeitä joillekin ihmisille. En kerro enempää tästä, mutta kommentit ovat tervetulleita! Toivottavasti pidät! <3 Tapahtumia, joita kukaan ei muista Pieniä, iloisia, surullisia, haikeita…  Tapahtumia, joita ihmiset unohtelevat. Ne ovat olleet melkein merkityksettömiä, mutta ehkä joku muistelee lämmöllä lapsuuden hiihtoreissua. Yhtä soittotuntia Onnistumista Pientä lukuhetkeä kotoisassa nurkassa Sitten kun hän kysyy:  “Muistatko, kun…” ihmettelet, mitä hän tarkoittaa. Vastaus löytyy helposti, se on tapahtuma, jonka olet unohtanut. Vertauskuvien taakse voi piilottaa mitä tahansa. Myös tapahtumia, joita kukaan ei muista Voit sulkea ne pääsi sisään tai kertoa ne sen uhalla, että saat kuulla kysymyksen, “Mitä tarkoitat?” Mutta eläm

Heips! 👽 Tässä postauksessa siis kerron vähän itsestäni ja siitä, millainen tyyppi täällä bloggailee. :) Tämä on siis vaan höpöttelyä, joten tervetuloa lukemaan! 💜 Ps. Tarinaplaneetan Jatka tarinaa -haasteen seuraava haastettu on Oona Tarina-akatemiasta! :) … Perustietoa Olen 12-vuotias suomalainen tyttö, joka rakastaa musiikkia, omaperäisiä ihmisiä, pianonsoittoa, vihreän sävyjä, kirjoittamista… ja paljon muitakin asioita. Vihreän lisäksi lempivärejäni ovat musta, sininen & violetti. Voisin tehdä kokonaisen kirjan, jossa kerron kaikki asiat joista pidän ja perustelisin ne. :D Sitten kaikkea muuta Olen luonteeltani persoonallinen, suhteellisen fiksu, tulinen ja tunteikas. Pidän muutoksista jos ne johtavat parempaan suuntaan, ja pohdiskelu on yksi lempipuuhistani. Perusarkeeni kuuluu aika lailla kirjoittaminen, lukeminen, musiikin kuuntelu & soitto, koulu ja pohdiskelu maailmasta ja sen hyvistä & huonoista puolista – ja kaikesta mahdollisesta! Minulle on aina tärkeää, että

Heippa ja hyvää lokakuun alkua! Jatka tarinaa on Tarinaplaneetan järjestämä haaste, jossa haastettu kirjoittaa yhteiselle tarinalle jatkoa. Se lähti liikkeelle Tarinaplaneetalta, ja nyt se on saapunut tänne Viljan ajatuksiin asti, kiitos Kisun, joka minut haastoi! <3 Jätän teidät jännittämään, että kenet haastan, sillä kysyn sitä kommenteissa. Haluan tietää, ketkä ovat halukkaita jatkamaan, joten kertokaa kommenteissa! Jos olet halukas, etkä pysty kommentoimaan, voit laittaa sähköpostia! ;) Jos kommentteja ei tule, päädyn johonkin ratkaisuun. :) Tervetuloa lukemaan! <3 Jatka tarinaa... Jostain syystä en ole vieläkään oppinut, missä koulun osassa mitäkin on. Olen yhä ihan hukassa koulun käytävillä, vaikka Leo yrittää takoa päähäni, missä kaikki ovat. Esitelmä Victorian kanssa sujuu kohtalaisesti, mutta Victoria on niin älykäs, että minulle tulee tyhmä olo hänen seurassaan. Mutta onhan hän ihan mukava. Ainakin hyvä ryhmätöissä… Ei, hän on hyvä kaikessa. Hän oikeasti tajuaakin jot