Jatka tarinaa...

Heippa ja hyvää lokakuun alkua!

Jatka tarinaa on Tarinaplaneetan järjestämä haaste, jossa haastettu kirjoittaa yhteiselle tarinalle jatkoa. Se lähti liikkeelle Tarinaplaneetalta, ja nyt se on saapunut tänne Viljan ajatuksiin asti, kiitos Kisun, joka minut haastoi! <3

Jätän teidät jännittämään, että kenet haastan, sillä kysyn sitä kommenteissa. Haluan tietää, ketkä ovat halukkaita jatkamaan, joten kertokaa kommenteissa! Jos olet halukas, etkä pysty kommentoimaan, voit laittaa sähköpostia! ;) Jos kommentteja ei tule, päädyn johonkin ratkaisuun. :)

Tervetuloa lukemaan! <3

Jatka tarinaa...

Jostain syystä en ole vieläkään oppinut, missä koulun osassa mitäkin on. Olen yhä ihan hukassa koulun käytävillä, vaikka Leo yrittää takoa päähäni, missä kaikki ovat.

Esitelmä Victorian kanssa sujuu kohtalaisesti, mutta Victoria on niin älykäs, että minulle tulee tyhmä olo hänen seurassaan. Mutta onhan hän ihan mukava. Ainakin hyvä ryhmätöissä… Ei, hän on hyvä kaikessa.

Hän oikeasti tajuaakin jotain sen opettajan puheesta puheesta, joka kertoo jotain fysiikan ihme juttuja. Ihan täyttä huuhaata. Olen päätynyt siihen, että Victoria on myös kiinnostunut kaikesta.

Leo vaikuttaa hänkin ihan kiinnostuneelta ja tajuaakin ehkä vähän sen open puheesta. Hän on usein hyvällä tuulella, ja ennen kaikkea puhelias. Se on hyvä asia. Hän on hyvä ystävä minulle.

Välitunneilla olen hänen kanssaan, mutta minun tekee mieli hankkia myös toisia ystäviä. Toive uudesta kaveriporukasta lähti liikkeelle sinä päivänä, kun tapasin Victorian – alkoi ihan pienenä, se kasvoi.

No toisaalta olen tyytyväinen, että Leosta on tullut minulle hyvä kaveri jo nyt. Minulla on jo kahden koululaisen numero; Leon ja Victorian. (Mikä yllätys.)

Victorian kanssa viestittelen lähinnä esitelmäjutuista, mutta kyllä se saa minut tuntemaan, että olen saanut ystäviä. Victoria on ystävällinen ja kohtelias, ja minä tykkään siitä piirteestä…

Herään ajatuksistani, kun koulun kellot soivat kertoen välitunnin alusta. Kellot ovat niin kovaääniset, että huomaan usein läimäiseväni ihan automaattisesti käteni korville. 

Victoria istuu vieressäni ja virnistää minulle. “Tähän kyllästyy.”

Kävelen Victorian kanssa sinne, missä säilytämme takkeja. Ehkä voisimme nyt alkaa tutustumaan vähän paremmin… Eli ystävystymään.

Puen päälleni takin ja kengät; olen saanut molemmat kirpputorilta. Takista en tykkää yhtään, ja kengät ovat kohtalaiset, mutta minulla on tapana ajatella, että ei sillä ole niin väliä. Tärkeämpää on se, että ei tule kylmä… 

Victoria lähtee kävelemään kanssani kohti ulko ovea. Onneksi olen jo oppinut, miten päästään ulos. Suunnitelmissa on etsiä Leo, joka kai lähti jo vähän aikaa sitten ulos. 

Kuljemme käytävää pitkin suoraan eteenpäin. Huomaan kaikesta huolimatta olevani hyvällä tuulella. Se hyvä tuuli jatkuu hätääntyneeseen kuiskaukseen. 

"Raymond", kuulen jonkun sanovan nopeasti. "Victoria…" 

Käännähdän äkisti ja huomaan Leon, joka näyttää pahasti säikähtäneeltä. Hänen kasvonsa ovat kalpeat ja hänen silmissään on tyhjä ja lasittunut katse.

En ole koskaan nähnyt Leoa hätääntyneenä. Ei sillä että olisin tuntenut hänet kauan, mutta hän vaikuttaa aina niin leppoisalta…

"Mitä?"

"Tulkaa katsomaan…" hän sanoo ja tarttuu käsivarteeni. Hän alkaa viemään minua kohti jyrkkiä portaita.

"Katsokaa!" hän sanoo. Hän vaikuttaa olevan ihan poissa tolaltaan.

Katson alas.

Kukaan meistä kolmesta ei saa sanaa suustaan, ja uskon jokaisen olevan aivan yhtä säikähtänyt.