Viljan ajatuksia

Kyynelkukka "Mä en tiedä mitä mä teen nyt", sä sanoit ja hengitit syvään. "Mun elämä on mennyt ihan sekaisin, enkä mä tiedä haluanko mä enää mitään muuta kuin vaan olla sun kanssa." Mä en osannut sanoa mitään. Pieni kyynel valahti mun toiselle poskelle, vaikka mä en edes tiennyt mikä mua nyt itketti. Sä kuitenkin pyyhit sen pois. Sanoit: "Sulla ei oo syytä itkeä. Mun tässä pitäis maata lattialla rääkymässä ja huutamassa. Mä en vaan halua tehä niin." "Miks? Sulla on kyllä lupa itkeä." Kohotin mun toista kulmakarvaa ja hymyilin pienesti. "Koska sä oot siinä." Aurinko valaisi hetkellisesti sun kasvoja. "Mä en halua itkeä sun kanssa. Mä haluan estää sun kyyneleet. Mä en halua että susta tuntuu pahalta." Mä kyllä näin, että sun kasvoilla väreili pieni, epätoivoinen ilme. Mutta se haihtui pois, kun mun kasvoille levisi hymy. Sä olit vaan niin ihana. En käsitä, miten sä olit muuttunut yhtäkkiä noin paljon edellisestä, mutta mä en vä

Heii 💖 Tänään mitä muitakaan kuin runoja. Se kuka huomaa, mikä näissä on yhtäläisyys, saa musiikkia 🎶 (Voitte sitten itse päättää miten sitä saadaan :D) Nauttikaa <3 Ps. Kesäkesäkesäkesäkesäkesäkesä TULEE 💕 🌿🌿🌿🌿 Kesän sateet huuhtoo huolet mukanaan Ja paljastaa sen jälkeen vihreän maailman Kohotettu katse eteen Ei enää maassa oo Ja jatkuu taas konsertti joka uuden päivän tuo // Kurkottelen perään Lasin taakse kurkistan Sumun seasta herään Yöhön laulan lauluni Tuulenvireen tunnen Kalliolla seison Maailma käsillä Se ei saa lähteä Hiljaisuus kietoo syliinsä Kertoo pienin kuiskauksin Yhdistää palaset Jos vain osaa, onnistuu Ja vuorten taa se palaa Uinumaan yöksi taas Kun vedenpinnan alta Nostaa se pään // Silmät kimaltelee kesäyössä kauniissa Laskeutuu jalat jokeen Tuulen tunne hiuksissa Ei hetki hiipuu saa Ei valua vaan pois Sormien välistä se hiljaa laskeutuu Tuomen tuoksu jossakin Ja alkukesän viileys Ei palaa hetki enää Muistoihin sen kiidättää

Yölaulu Mitä pitäis tehdä jos pimeys nielee mut? Ihan niinkuin sut ja kietoo syliinsä? Mitä pitäis tehdä jos sä katoaisit nyt? Hiipuisit vaan pois etkä palais enää? Mun vaan pitää pysyy lähellä Mä en voi vaan lähteä Mun pitää suojella sua ihan kaikelta En päästä menemään vaik siit riippuis henki mun Ja aina muistan sen miten sulki syliinsä Tunne vaaraa täynnä eikä päästänyt se pois Mieli ei koskaan anna sen pyyhkiytyy vaan pois

Heiieiieiieii! Toukokuu on jo ihanan pitkällä, ja kohta VA täyttää jo vuoden *sekoaa* :o Noh, tässä on teille pari tekstiä, jotka eivät ole omasta mielestäni parhaita, mutta te saatte ehdottomasti kertoa mielipiteenne kommenteissa :) Lukekaa ihmeessä, ihanaa sitä-aikaa-mitä-nyt-ikinä-päivästä-elätkään! / / Unohdettu Hetki, se valuu sormien välistä hitaasti Kun silmät katsoo omiini, ruskeaa, heijastavat maailmaa Heijastavat kaikkea maailman kauheutta mutta myös niitä auringonnousuja, joita olisimme voineet katsella Ja hetki tuntuu kestävän vähän vaille ikuisuuden mutta liian vähän aikaa, liian vähän aikaa kun käännät jo katseesi pois Silmät sulkeutuvat hiljalleen kaikelta, joka olisi voinut muuttaa oman maailman Heräsin ajoissa tajuamaan, että katse enää sano mitään Kuulunko unohdettuihin? Niihin, jotka jätettiin pois, ja pyyhittiin mielestä jonkun toisen takia? Unohdetut, joiden joutuu jättää muut vain siksi, että muut eivät enää huomaa Ja samana päivänä auringonlaskun aikaan huomaan t

Toukokuu! 🌿 Yksi parhaista kuukausista, kun koko kesä on vielä edessä, mutta luonto alkaa jo muuttumaan vihreäksi. <3 JA. Kaiken lisäksi ensi kuussa Viljan ajatuksia täyttää V-U-O-D-E-N. Miten aika saattoikin mennä näin nopeasti – kohta on taas kesäkuun 22. päivä! 🌸 Saatte ehdottaa spesiaalia ;) Mulla alkaa olemaan jo aika suuri kesäfiilis, joten varoitan teitä mahdollisesta suuresta määrästä tietynlaisia runoja, joista mulla jollain tapaa tulee mieleen kesä... ja aika vahvastikin :) Tässä hiukan esimakua: ~ Samat tutut perinteet Mutta pohjalla joku erilainen tunne Se saa aikaan ainutlaatuisia hetkiä kun mitään ei voi tietää etukäteen ja saa asettua tulevaisuuden ohjailtavaksi 💚 Jos sä voisit niin olis aika ihanaa jos ottaisit mua kädestä kiinni, veisit mut jonnekin Ehkä sinne missä voidaan yhdessä, vain me katsella auringonnousua Uuden päivän alkua, mahdollisuuksien muodostamaa kokonaisuutta Ehkä sinne missä joki virtaa villinä ja jossa me voidaan seurata kevään sulautumista kes