Viljan ajatuksia

Heipäivää :) Mä kirjoitin eilen tällaisen säetekstin, josta mulla ei ole mitään sanottavaa. Joten en tiedä miksi kirjoitan alkuhöpinöitä 😅 No joo, on mulla asiaakin. Eli mulla on paljon postauksia tekeillä; Musiikkimajaan, kesäkuulumispostaus, pari outoa tekstinpätkää... Mutta niitä pitää vielä oikolukea ja muokata, ja osa on myös keskeneräisiä. Mitä te haluaisitte lukea seuraavaksi? Mä kysyn teiltä, niin ei tarvitse itse päättää, hah :D No mutta nauttikaa! <3 Tästä maailmasta Se avaa joka päivä uuden levyn suklaata Se on sanonut että suklaa on ihmiskunnan paras keksintö Sehän on opetellut puhumaan suomeakin Sille se ei ollut vaikeaa Kesti vain pari päivää ja se jo lausuikin oikein Sen suuret silmät kääntyy aina tänne Se osaa hymyillä epäinhimillisen kivasti Kun se ekan kerran maistoi suklaata se teki sen mun toimesta (ainahan nyt pitää suklaarasia ostaa) Ja sen hymy oli upottava kuin valtameri Ja sieltä valtamerestä oli vaikea nousta Mä taistelin hyökyaaltoja vastaan mutta nauroin

Heiiii ihmiskunta (josta naurettava osa lukee mun blogia…) 💕 Tänään saatte luettavaksenne lyhyen runomaisen asian, Tacon Tarinaplaneetalla julkaisemasta Kesäisestä inspiraatiopostauksesta inspiroituneena. :D Käykää lukemassa se, se on ihana 🧡 Joo, tämä nimi, joka sieltä on napattu, antoi mulle hirveästi inspiroivia "välähdyksiä" ja lopulta tästä syntyi… tällainen :D Nauttikaa! Kuutamouinti Hiljaa, hiljaa mä painan pääni veteen Hiljaa, hiljaa mä kuutamolle kuiskaan: "Valaise mun matkaa viimeisenä yönä" Kuutamouintini viimeinen Jää taakse vanhat hetkeni Kesän lämpö haihtuu mukanaan Viimeinen kesäyö Viimeinen uinti Viimeinen kuu Ja rauha taas laskeutuu Kuutamouinti, kuutamointi Ikuiseks muistoks jää

Päivää :) Tänään tällainen pohdiskelutarina, koska pohdiskeleminen on mukavaa. Toivottavasti teitä kiehtoo 😂💜 / / Mun tekee mieli kysyä siltä pojalta, joka just istui mun viereen, että miks se istui siihen mutta se on niin söpö että mun yleiset toiminnot on lakanneet toimimasta. Sydämen sykkiminen mukaan lukien. Sitä paitsi se näyttää siltä, ettei ehkä oo sopiva hetki puhua. Jos se tahtoo puhua, antaa sen puhua ja katsotaan pystynkö mä vastaamaan tai oonko jo kuollut. Niin no ehkä olis ihan hyvä kertoa että missä mä olen. Istun keskellä metsänreunalla olevaa niittyä. Mä oon tullut tänne rauhoittumaan koska tää päivä oli ihan kauhea ja joskus on ihan kiva istua niityllä. Siis jollain sellaisella, jolla ei usein ihmisiä näy. Olis vähän outoa, jos joku kattois autosta että joku istuu tien viereisellä pellolla, vaikka se olis niitty. Ihmisillä on vaan taipumus ajatella niittyjäkin pelloiksi. Mutta selvästi nyt mä oon saanut seuraa. Sillä pojalla on kivat vaaleat kiharahiukset ja ruskeanv

Tervehdys & upeaa heinäkuuta! 🌸 No nyt on teille pari runoa :) Siis tiedätkö tunteen, kun pitkään aikaan ei ole inspiroitunut oikein mistään MUTTA SITTEN. tulee taas joku idea ja alkaa vaan kirjoittamaan? No, minulle kävi näin ja tässä lopputulos: / / Tiedätkö sä sen? Se kattoi aina mua Mä ootan sitä taas Enkä tiiä jaksanko Tiedätkö sä miks se juoksi silloin pois? Lupas tulla takaisin Mutta ei oo näkynyt Pimeässä jossain se ehkä juoksee nyt Ja puunoksaan koskee Muistaa ehkä mun kasvot Ehken koskaan tiedä miksi se hiipui täältä pois Tai miks se vaivaa mieltä Tuleeko ikinä takas? // Kun kerroin joskus kauan sitten kuun tuijotuksesta Kuu katsoi taivaalta ihan varmasti se tarkkaili Nauru hiipi ylhäältä ja sisään syöskyin Kukaan ei uskonut tarinaan kuun naurun hipaisun Mutta nyt se on täällä taas Kuun ilme pelottaa Sumun keskeltä tuijottaa