Lopetan
EI, en mä lopeta, ette te musta vielä pääse eroon, tämä teksti on vaan Lopetan 😭
Hyvää syyskuuta! 🍂 Ja anteeksi että viimeisin postaus... oli elokuun 18. päivä D: Nyt tuntuu jotenkin aivan ihanalta päivittää taas blogia ja antaa teille taas uusi teksti luettavaksi 💜🪐👽 Ja hei, miettikää että on jo syyskuu... <3
Ehkä lopetan nyt tämän löpisemisen – nauti tekstistä! 💕
Keskityn nyt vain siihen. Se mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole minun murheeni. Joten nyt vain kävelen. Hiljaisuuden sitomana sanattomuuden verkkoon, josta en pääse pois ennen hetkeä, jolloin sanon sen yhden ainoan sanan, joka minun tänään tarvitsee sanoa.
Kävelen.
Vaalea mekkoni laahaa maata likaantuneena, mustat takkuiset hiukset ovat pystyssä. Kaikki vanha energia loistaa poissaolollaan. Tämä kuningatar on nyt luovuttanut. Valmiina palaamaan kotiin suuren taistelun, kansan suojelun, kaiken jälkeen.
Silloin minkään ei tarvitse enää vaikuttaa minuun.
Pian ihmisjoukon äänet kantautuvat jo korviini. En voi välttää tätä hetkeä, vaikka toivoisinkin että voisin vain mennä kotiin ja nähdä sinut, jatkaa elämää niin kuin tein aina ennen… tätä kaikkea. Se on edessä vasta kaikkien läpi kävelemisen jälkeen.
Ihmiset tekevät sekavan, vähän aaltoilevan kunniakujan valitulle kuningattarelleen – odottaen että kaikki jatkuu vain normaalisti, että jaan heille käskyjä taistelun jatkamiseksi. Harmi vaan, että joudun jättämään kansani pulaan. Heidän joutuu valita uusi johtaja ennen kuin kaikki tuhoutuu, ennen kuin kaikki ystäväni tuhoutuvat.
Kävelen.
Lopulta pitkän kunniakujan päässä kerään voimiani siihen. Olenko tosiaan tekemässä tätä? Miksi olen tekemässä näin? Miten voin olla näin julma? Miksi edes asetuin ehdolle? Mitä oli ennen tätä kaikkea?
Viimeinen kysymys on hankalin. Olen rakentanut koko elämäni tämän ympärille, jättänyt kaikki vanhat ystävät, sinut ja kaikki muistot. Nyt vain tarvitsee sanoa ne sanat, että voin taas palata.
Lopettaminen on tehty helpoksi, vähän liiankin helpoksi. Pitää vain julistaa kansalle se sana, heilauttaa kättään ja onkin jo pois paikalta. Kaikki on kuten ennenkin.
Olen seisonut jo jonkin aikaa hiljaa paikoillani. Se hiljaisuus ei ole mikään kepeä hiljaisuus keskustelun jatkoa miettien, vaan suuri, syvälle kaivautuva hiljaisuus, joka piinaa siihen asti että joku sanoo jotain. Koko kansa odottaa hiljaa, hievahtamatta paikoillaan.
Kuvittelen jo valmiiksi, miten sanon ne sanat, heilautan kättäni ja ihan hetkessä lysähdän kotisohvalle, ja sinä olet vastassa, otat minut syliin ja kuiskaat, että kaikki on taas hyvin. Mietin vanhoja hyviä aikoja ja sitä, saanko niitä koskaan enää takaisin.
Vanhoja hyviä aikoja ei saa takaisin ainakaan näin. Sen tiedän.
Joten on aika vetää syvään henkeä, sulkea hetkeksi silmät, laskea kädet rauhassa sivulle ja kuiskata se yksi ainoa sana.
"Lopetan."
ENSINNÄKIN MÄ SÄIKÄHDIN IHAN TODEN TEOLLA OTSIKKOA.
VastaaPoistaMut siis ihana postaus ääks <3 Tää aihe ei oo yhtään kliseinen ja siitä tykkään paljon <3 Ja ihana violetti ulkoasu :3
VOI APUA 😭😂
PoistaMutta fantastista että tykkäsit tekstistä ja ulkoasusta 💕
VILJA. MYÖNNÄ, ETTÄ SÄ KIRJOITIT OTSIKON TARKOITUKSELLA NOIN.
VastaaPoistaMä säikähdin oikeasti 😭 Itse teksti oli aika hyvä, ei sillä tavalla 'mieleenpainuva', mutta ei valitettavaa, koska olihan tää nyt taas kerran ihana <3 Ja itse blogi - etusivu - ulkoasu - apua. Ihan sama jos tää on ylireagointia, mutta mahdollisesti kaunein blogin etusivu ikinä 💜💜 Siis... en vaan osaa kuvailla, miten rakastan sitä <3
Voi vitsit nyt mulle tulee huono omatunto tuosta nimestä D:
PoistaMutta kiitos paljon <3 Ja siis ihan mahtavan upean ihanan FANTASTISTA että tää ulkoasu on mieleesi 💜💜
Voi, mäkin oikeasti säikähdin!!😬 Ehkei ole niin kiva kirjoittaa tuollaisia otsikoita! :(
VastaaPoistaMutta huh huh, onneksi se oli vain tämän tekstin nimi! Teksti oli musta hieno ja käytit kaunista kieltä ja totta puhuen tuo otsikko sopii siihen aika hyvin. :)
Ja uusi tausta on tietenkin tosi, tosi hieno ja se sopii kauniisti tähän uusimman postauksen kuvaan!✨
Eiih 😂😂
PoistaIhana että tykkäsit tekstistä & taustasta 💜
Mä en oo ihan varma, säikähinkö. Enää vähän, mutta en enää muista, ku oon aloittanut tän lukemisen niin monta kertaa. Mutta aina joku on keskeyttänyt. 🙁
VastaaPoistaMut nyt luin ja tää on ihan kiva. 👍🏻💚 Toi tunnelma on niin kiva💜
Kiitos! 💕🪐
PoistaOho, unohdin kommentoida tänne. Taisin lukea tämän noin viikko sitten. Ja en tainnut säikähtää otsikkoa, koska olin juuri herännyt ja aivot eivät toimineet. Niin sinun jekku ei tehonnut minuun >:D Mutta teksti oli hyvä ja hyvin kirjoittettu ja oli hyvä idea. <3
PoistaEihän se haittaa, kiva kun silti kommentoit :) Hahaa okei 😂 Kiitos 💕
PoistaMä ajattelin, että toi otsikko oli joku aprillipila, koska olin just lukenut sen jälkeisinä postauksia, en oo pitkään aikaan ehtinyt käymään VA:ssa :D Tää teksti: tykkäsin, ehdottomasti, mut rn ehkä niin paljon kuin joistakin sun teksteistä. Toi yks ”harmi vaan” tekstin keskellä vähän rikkoi tunnelmaa, mutta muuten tässä oli jotenkin sellainen… harras (?) tunnelma. Ja se on tosi hyvä asia, koska kuten varmaan tiiät, sanoilla tunnelman luominen on aina oma huolensa. Joo, oli ihana teksti, mut ei ehkä niin mieleenpainuva 🖤
VastaaPoistaKiitos <3 Mä vihaan nyt tuota otsikkoa mutta siitä sanasta mä sain inspiraation D: Mutta sielläkö on joku "harmi vaan"? Mitä vitsiä 😭🤦♀️ Joo se ei todellakaan sovi tähän tunnelmaan. Ihana että kuitenki tykkäsit <3
Poista