On siis vierähtänyt puoli vuotta...

HEIHEIHEI IHMISET! 👽

Nyt on jotenkin kummallisesti päässyt käymään niin, että Viljan ajatuksia täyttää tänään puoli vuotta. Miettikää ihmiset sitä asiaa! Tässä postauksessa kerron teille vähän muistoja sen puolen vuoden ajalta. Toivottavasti tykkäätte!

Ps. Olettamusten lähettämisaika on nyt loppunut.

Super innoissaan omasta blogista!

Siis jakelin kesäkuussa blogin perustamisen jälkeen VA:n linkkiä kaikille tutuille, ja he sitten lukivat blogiani ja soittivat sitten ja kertoivat kuinka paljon olivat Olisi ihanaa… -tarinasta tykänneet… 😅 Kommentoin ensimmäisiä kertoja muihin blogeihin, enkä vielä oikein hoksannut tätä blogihommaa. 😅 Kyllä se siitä sitten lähti, ja osasin olla enemmän oma itseni tässä blogiyhteisössä :)

Nyt lähti kirjoitusinto...

Heinäkuussa lähti päälle oikein kunnon kirjoitusinto, ja silloin syntyikin useita tekstejä joihin olen vieläkin tyytyväinen. Esimerkiksi Kaukaiset valot ja Viimeinen naurunhelähdys, joka taitaa olla edelleen tämän blogin suosituimmista postauksista 😅 Silloin tuli kirjoitettua myös sitä jatkotarinaa, joka ei sitten jatkunutkaan, syynä se että olin suunnitellut että se on fantasiaa eikä realistista draamaa… eikä loppuratkaisu sitten löytynyt enää :D Haluatteko kuulla samaan saumaan tarinan Kaukaisista valoista? Saatte vaikka ette haluaisi. Oltiin silloin Näppäreiden kanssa tulossa Tammelasta keikalta, ja bussimatka kesti tosi myöhään. Älkää luulko että sain unta! Kirjoitin Kaukaiset valot PUHELIMELLA yöllä, kun takapenkin porukka piti tosi äänekästä karaokea. Silloin haaveilin oikeasti lokakuusta ja lokakuun kylmyydestä… HEINÄKUUSSA! Mitä ihmettä?! 😂 No mutta sitten kirjoitin lokakuusta ja kummallisesta tunteesta :D

Koulua & bloggaamista!

Elokuusta ehkä ensimmäisenä muistona tulee mieleen reissu lähikaupunkiin, jolloin mun kengässä oli ISO koppakuoriainen. Mutta sitä ei nyt muistella, koska en halua aiheuttaa teillekin traumoja koppakuoriaisista (jos ette siis ole jo saaneet sellaista…). Elokuussa VA:lla on ollut kai eniten näyttökertoja, ja silloin tuli aika paljon surullisia tekstejä. Ja hei, saanko kertoa salaisuuden? En itse tykkää melkein yhdestäkään silloin julkaistusta tekstistä! (Paitsi Kellon tikittäessä oli ihan hyvä.) No mutta elokuussa alkoi myös koulut, josta itse ainakin olin iloinen. Konsakin alkoi! Muistan elokuun 18. ja 19. päivän välisen yön kun siis ukkosti niin että heräsin keskellä yötä siihen kun sellaiset valkoiset välähdykset täytti mun huoneen. Menin sitten sohvalle katselemaan ukkosta. Ei siinä nyt untakaan voinut saada! Lopulta raahasin sitten peiton ja tyynyn sohvalle ja nukahdin siihen. No se ei liity YHTÄÄN mun blogiin, mutta en tiedä oliko se tarkoituskaan.

Syksy!

Syyskuu alkoi ja ainakin olin itse siitä tosi iloinen. Kirjoitin Kastehelmin Syksyn tullen -kirjoituskilpailuun tekstin Sadekonsertti, ja sillä sain peräti kolmannen sijan! Olin täysin kyllästynyt kesään ja senkin takia iloinen siitä, että syksy alkoi. Sitten 25. syyskuuta käytiin sellaisella kodalla tässä lähellä, ja sieltä sain sitten inspiraation tekstiin Keskiyön mietteitä. Ja siihen olen itse asiassa aika tyytyväinen! Hmmmm, jostain syystä en osaa kertoa syyskuusta enemmän… joten siirrytään sitten lokakuuhun. :D

Kauhua kirjoittamaan…?

Viktoria Stones -jatkotarina alkoi (heh heh heh, en oo vieläkään julkaissut ensimmäistä osaa, heh heh heh…), koska innostuin kirjoittamaan kauhun tyylistä tekstiä. Syysloma alkoi, ja käytiin mökillä, mutta odotin vaan että loma loppuu koska odotin ihan hulluna tulevaa konsan keikkaa, joka oli 28.10. eli lokakuun lopulla. Kyllä mä toki nautin tosi paljon mökillä olemisesta! Samalla surulliset tekstit loppuivat ja tuli enemmän sellaista, jota nykyäänkin tulee. En osaa selittää mutta tiedätte luultavasti 😅 Kirjoitin myös kauhutarinan halloweenjuhliin kavereiden kanssa :)

Ja sitten alkoi marraskuu.

Synkkä, pimeä, masentava kuukausi, jonka aikana ei edes lunta tullut. Keikkakin oli ohi, halloweenin aika takana ja pimeyttä vaan riitti. Tylsää. Pakko myöntää, että SILLOIN petti en-jaksa-kesää, ja aloin taas haaveilemaan lomasta. Mutta kirjoittelu blogiin jatkui. Olin ilmoittanut jääväni tauolle, mutta se ei ollut varsinaisesti edes TAUKO, vaan sellainen vähän-pidempi-postausväli, ja sitten tulikin yhtäkkiä Siri hoitaa, josta sitten innostuin. Siihen loppui myös tauko. Haha.

Mitä! Näinkö nopeasti se aika kuluu?

Puoli vuotta KESÄKUUSTA ja samoin myös VA:n perustamisesta! Hitsit. Tässä on ehtinyt tapahtua paljon, ja joulukuunkin aikana on tullut julkaistua uusia tekstejä, kuten vaikka se improvisoitu runontapainen ja niitä toissapäivänä julkaistuja musiikkia kuunnellessa kirjoitettuja tekstejä. :) Mulla oli taas keikka, jolla sitten LAULOIN, ja se meni tosi hyvin. On ollut kyllä aivan ihanaa pitää blogia, enkä sitä tällä tietoa ole lopettamassa pitkiin aikoihin; puolen vuoden päästä juhlitaan VA:n yksivuotissynttäreitä ja ollaankin jo kesälomalla!

Kiitos ihan jokaiselle, joka on KOSKAAN vaivautunut lukemaan jotakin blogistani, kiitos teillekin, vakiolukijat ja kiitos kommentoijille! Saatte varmasti jatkaa postausten lukemista vielä pitkäänkin! 😉