Usvakukka

Hei! 👽

Tässä on (taas kerran) runon tapainen teksti. Se on hieman fantasiaan vivahtava, joka on outoa – yleensä runoni ja muutkin tekstini ovat realistisia. 😅

Ja tuo kuva ei ole Pixabaysta, kuten yleensä – se on tekoäly DALL-E 2:n generoima seuraavasta sanallisesta ohjeesta: 

yksinäinen valkoinen ruusu pellolla usvan keskellä. 

Kerro ihmeessä kommenteissa mielipiteesi, se on minulle todella tärkeää! 💜

Nyytt… Saatte alkaa lukemaan! 😀

Usvakukka

Hiljaisuus nyt rikkoutuu,

oksa rasahtaa.

Tyttö, usvan ympäröimä

kukan maasta ottaa. 

Siroilla sormillaan

hän kukkaa pyörittää. 

Täysikuu vain hennosti

pimeää yötä valaisee.

Kohottaa hän katseensa,

suuntaa kauemmas.

Kukkanen nyt kädessään

hän juoksee vuorille.

Korkealle kohoavat

nyt vuoret suuret ne.

Tyttö hiljaa henkäisee,

kukkaa puristaa.

Terälehdet valkoiset

hän hiljaa pudottaa.

Sumu yllä vuorien,

se mystisenä hohtaa.

Tyttö valkohiuksinen

nyt uinuu juurella.

Sieltä ei hän palaa koskaan

vaikka yrittäisit raahata.