Auringon alla

Hejks! 👽

Oikeasti. VIIKKO. Viikko viime postauksesta.

On mulla syy pitkälle tauolle postausten välissä: Monin sanoin on blogi, jota pitää useampi henkilö – tällä hetkellä yhdeksän ihmistä! Olen siitä innoissani, ja ensimmäisen postaukseni sinne voi käydä lukemassa – ja tietysti muidenkin ekat! :)

No mutta tämä postaus. En osaa sanoa mitään, joten annetaan tekstin puhua puolestaan. ;) Voit tietenkin kertoa mielipiteesi kommentilla, se olisi ihanaa!

Tervetuloa lukemaan!

…

Auringon alla

Lintu,

se lensi sinne, minne minäkin toivoin pääseväni joskus. Sillä oli siivet, ja sen varjo lankesi maahan, kun se lensi auringon alla. Se oli kaunis.

Aurinko,

se oli laskemassa. Taivaanrannan taakse, jonnekin sinne, minne siivet lintuakin kuljettivat. Ehkä sinne, missä se sai paistaa ruusupensaan lehtien välistä – tai sinne, jossa se sai levätä hetken ja piilotella tummien pilvien takana… Ehkä sinne, missä sen alla leikkivät iloiset lapset tai sinne, missä sitä eniten tarvittiin.

Se

ilahdutti ihmisiä valollaan ja kauneudellaan. Varmasti sinäkin iltana joku katsoi ihastellen taivaanrantaan, jonne se laski ja loi vaaleanpunaoranssin, epätodellisen kauniin tunnelman. Se laski ehkä puiden taakse, tai sitten pellon. Kenties vuorten, mutta mitä jos talon…

Minä,

minä jäin tänne. En ehkä pääse täältä pois, sillä minua ei päästetä. Minä olen loukussa täällä, eikä tänne, tänne tänne ei ei ei tule kukaan kukaan kukaan minua minua minua viemään pois pois pois.

Mutta minä lähden.

Pois,

luontoon, sinne missä

linnun,

Auringon 

ja pilvet

taas nähdä saan.