Joulu eri näkökulmista
Tässä postauksessa on kolme eri näkökulmasta kirjoitettua lyhyttä, jouluista tekstiä jouluaaton kunniaksi. Siis kolme lyhyttä pätkää. Lyhyttä. En näköjään keksi mitään muuta sanottavaa, joten... hyvää joulua kertaa 2. ;) Mennään suoraan postaukseen. Toivottavasti tykkäätte!
Katseeni vaelteli ulkona puusta puuhun. Vain puita, puita, PUITA ja PUITA. Äidin logiikan mukaan meidän piti tänä jouluna tulla metsän keskelle johonkin ikivanhaan hirsimökkiin, joka kaiken lisäksi oli ainakin minun vaistojeni mukaan romahtamassa. Miksi? Sitä en tiedä.
Ikkunalla roikkui pari vaivaista joulukoristetta. En edes ollut mikään kovin suuri jouluihminen; haaveilin jo tammikuun pakkasista ja siitä, että saan taas nähdä hänet. Naurahdin omalle säälittävälle ajatukselleni, että hän yhtäkkiä katsoisi minua ikkunasta takaisin.
Hetken ajan luulin, että hän oikeasti katsoi minua sieltä.
Hah hah. Turha luulo. Minun nyt oli vain odotettava tammikuuhun asti. Ehkä voisin nauttia aluksi tästä joulusta…?
~~
Tätä olen odottanut koko vuoden! Nyt on jouluaatto!
En osaa hillitä itseäni, vaan pompahdan pari kertaa paikoillani. Tiedän, olen 13 vuotta, mutta pitää nyt 13-vuotiaallekin ilo sallia; kaikki saavat hyppiä jouluaattona ihan hulluna, vai miten? Ei aina tarvitse olla murjottava teini.
Ja KYLLÄ, minäkin katson Joulupukin kuumaa linjaa pikkuveljeni kanssa. Ja KYLLÄ, minäkin odotan Joulupukkia joka aattoilta. Ja KYLLÄ, minä olen joskus aika lapsenmielinen.
Mitä väliä? Jokainen saa olla ihan oma itsensä.
No, tästä kaikki saa alkaa. Minulla on vielä koko päivä aikaa nauttia. Mitä kaikkea vielä voi tapahtuakaan?
~~
Aattoiltana hänellä oli usein tapana katsella ikkunasta ulos ja muistella menneitä jouluja. Soitella jo varttuneille lapsenlapsilleen ja muille sukulaisilleen, kysellä kuulumisia ja kertoa vähän omasta pikku joulustaan.
Hänellä oli oma pieni kuusi omassa pienessä nurkassa. Sen hän koristeli itse vanhoilla perinnöksi saamillaan kuusenkoristeilla ja sen jälkeen pisti poskeensa pari keksiä ja joi kahvia hiljaisuudessa.
Hän osti joka joulu sukulaisilleen lahjoja, ja usein hänellä oli tapana myös kutsua kylään juomaan teetä. Hän kertoili menneisyydestä kaikkia unohdettuja, vanhoja, yleensä jouluun liittyviä taruja, jotka hänellä olivat säilyneet muistissa. Kerran hän kirjoitti ne ylös ja antoi eteenpäin, jotta ne eivät unohtuisi lopullisesti.
Hän oli oikeasti suuri jouluihminen. Yhtenä jouluna hän kutsui melkein koko suvun omaan taloonsa viettämään yhteistä aikaa jouluaattona. Silloin he kaikki nauroivat ja joivat glögiä yhdessä pöydän ääressä.
Ja siitä vuoden päästä, yhtenä jouluyönä kun hän nukkui pois, hänen kuusensa alta löytyi lyhyt runo ja viesti. Runo kertoi joulusta, ja viestistä kävi ilmi, että hänen joka joulunsa paras hetki oli ollut sukulaisten kanssa aikaa viettäminen. Hän toivoi, että jokaisella tulisi olemaan hyvä tulevaisuus ja toivotti totta kai hyvää joulua. Siitä huomasi, kuinka paljon hän oikeasti heitä rakasti. Ja kuinka hän osasi nauttia elämästä.
~~
Kiitos kun luit nämä kolme lyhyttä pätkää! Kommenteissa saa kertoa palautetta ja vaikkapa että mistä tykkäsit eniten :D Ja hei, mitä aiot tehdä tänä jouluna? 😉
Viettäkää jokainen mahdollisimman hyvä joulu!
Kiitos samoin! 🥰🎁
VastaaPoistaMä tykkäsin eniten ekasta, se oli ihana! ❤️
Kiva kuulla! Kiitos kommentista ;)
PoistaIhanaa joulua, Vilja ❤️ (vähän myöhässä niin kuin aina) Mun mielestä kaikissa näissä teksteissä kuvataan niinku just sen kertojan ajattelutapaa tosi hyvin. Ja onhan nää muutenkin ihan superhyviä! Mun lemppari on ehdottomasti vika ✨ Eka oli ehkä vähän sekava mun mielestä.
VastaaPoistaKiiiiiitos, ihanaa myöhäistä joulua sullekin! 🤍 (Pakko saada käyttää valkoista sydäntä nyt kun sellainen nyt on...) Mahtava kuulla, koska ite aina kirjoittaessa pyrin siihen, että tuon esille henkilön ajattelutavan ja sellaista :) Ja hei kirjoittajankin lemppari oli se vika, fantastista että tykkäsit siitä! 😁 Ja jooh, sekava teksti se olikin, kuten tämä vastaus 😅
Poista