Hiipuva unelma

Heeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii…

Tämän tekstin kokoaminen oli PITKÄ PROSESSI. Tässä on nyt todella monesta mun eri säetekstistä ja runoista lyhyitä pätkiä koottuna yhteen :D Mä tiedän, että tää on joissain kohdissa vähän töksähtelevä – mutta kyllä mä oon suoritukseeni tyytyväinen. Kerro vaikka kommenteissa, kuinka monta pätkää tunnistit (ja pilasinko kaikki mun säetekstit hyvin kiusallisella tavalla 😭) :)

Mä kirjoitin tämän erilaisiin osiin; osa on sekavampia, osa taas ei. Tuo eka osa on mun mielestä kaikista sekavin, mutta se on ehkä tarkoituskin. Mutta joo, nauttikaa!

Ps. Kaikki kohdat ei tosiaan oo vanhoista säeteksteistä/runoista (ja mun on ollut pakko muunnella niitä vähän, että ne sopii tähän tekstiin), että tästä tulee edes vähän järkevän kuuloinen 😂 Suurin osa taitaa olla kuitenkin melkein suoria lainauksia vanhemmista teksteistä :)

/ /

Tekis mieli pysäyttää aika,

sulatella tapahtunutta ja

ehdottomasti pomppia ylös alas miten

sattuu

Ne on aina olleet

tapahtumia

joita

ihmiset

unohtelevat

Kun joskus katselin illalla

puiden lehtien välistä

laskeutuvaa aurinkoa

ja

mietin että ehkä sinäkin

Sinä.

Aina ollut täsmällinen.

Ja ovi aukeaa

silloin, kun

seinäkello lyö

ensimmäisen iskun

kahdestatoista

Kuinka jonkun

pään

sisäinen

maailma

voi huojua niin paljon

Mä

en voi kuin

vain henkäistä

syvään

Nyt mä tajuan

että mulle on

ihan yks ja sama

mitä ikinä tapahtuukin

kunhan saan vaan

tuijottaa ikuisesti

sun silmiin

*

Seuraavana päivänä

mun

pään

sisäisessä

maailmassa

on värimaailma.

Kun mä kuljen ohi niin niitä

värejä läiskyy seinille ja

opettajien ja oppilaiden päälle

Ja mä en osaa

muuta kuin virnistää isosti

Jos ei nyt,

niin milloin muka?

Koska tämä

hetki,

se valuu

sormien välistä

hitaasti

Kun silmät

katsoo omiini,

ruskeaa

Niin sulkaisen ruskeaa

että epäilemättä

suklaa

on ihmiskunnan paras keksintö

*

Kauneus

on sellainen asia,

jonka harva näkee,

mutta nyt sitä on

tarpeeksi

yhden maailman muuttamiseen.

Tämä maailma

on jokaiselle

aina oma

kaunis uusi iloinen surullinen

mahtava kauhea

hirveä upea

kokemus

Mulle maailma on

tällä hetkellä

vaan niiiiin

upea

Mun

sydän hypähtää oudolla tavalla

kun mä näen jonkun olevan

sun lähellä,

sanovan sun nimen

ja mä melkein

suutun

Mutta kun sä sanot

ohimennen vaan

“Hei”,

mun maailma on

jo ihan sekaisin

“Moi”,

mä vastaan

ja sun hymy

on upottava kuin valtameri

Ja sieltä valtamerestä on vaikea nousta

Mä vaan uppoan,

uppoan syvälle,

jonnekin kauas

*

Nyt mä oon vaan

oven takana piilossa,

kaukana pinnasta,

jossa muut nauraa

Samat tunteet

Samat ilmeet

Samat lauseet

Samat naurut

ja kaikki vaan hävisi

Mä en voi olla täällä

Jolloin mä lähden

Ehkä mä löydän jostain paikan

jota voidaan kutsua

paremmaksi maailmaksi.

*

Kuulunko

unohdettuihin?

Niihin,

jotka jätettiin pois

ja pyyhittiin mielestä

jonkun toisen takia?

Mutta mieli ei

koskaan anna

sen pyyhkiytyä

vaan pois

*

Kun katseet kohtaa kuunvalossa

hiljaisuus on

sellainen,

että sen tuntee.

Kietoo ympärilleen,

on vahvimmillaan

juuri silloin

kun se värähtäisi rikki

pienimmästäkin kosketuksesta.

Kukaan

ei

enää

pääse

ulos.

Ja kyynel,

lasinen ja hauras

tipahtaa mun poskelle

En sanonut sitä kovaan ääneen

vaan ihan hiljaa, piilotellen kuiskasin:

“Takaisin,

haluan

takaisin”

“Ei

pääsyä

takaisin”,

sä sanoit ja

kyllä kaikki kuuli.

*

Taivaanrannan tuolla puolen

usva peittää kukkaniityn

jonka keskeltä mä löydän sut

Oliko se sittenkin vain pieni,

unohdettu eilisen unelma,

joka ei koskaan käynyt toteen?