Normaali

Moikka ja erinomaista tammikuuta & vuotta 2024 💜

Tänään teille on tarjolla säeteksti, mikä ei varmaan yllätä oikein ketään. 😂 Mä oon tässä viimeaikoina tykännyt katsella tähtiä, ja siitä inspiroiduin kirjoittamaan tämän <3 Toivottavasti te tykkäätte, ja hei – otan äärimmäisen mieluusti postaustoiveita vastaan :)

***

Vesi kesällä lainehtiva on nyt jäätynyt

Ja yksin istuminen laiturilla on helpottavaa

Maailma tuntuu lepäävän kädellä

Vaikka olisinkin normaali

Kun ei koskaan tiedä miten tarina loppuu

on vaikea pysyä sillä polulla

jonka ehkä haluaisi olevan se oikea polku

Jos edes olisin normaali

Miksi tunteita kielletään,

enkö saisi tuntea näin?

Miksi en olisi normaali?
Miksi en ole normaali?

Onko olemassa aikaa?

Onko olemassa muuta kuin nyt?

Jos ei, tulenko koskaan olemaan normaali?

Jos maailma oikeasti olisi kädelläni

pitäisin siitä hyvää huolta

Silloinkaan en olisi normaali

mutta kaikki muut olisivat

Silti joka kerta kun yritän sitä estää,

huomaan tuijottavani samoihin silmiin,

hukkuvani samaan ruskeaan mereen

Enkä voi olla normaali

Vai onko ne muut vaan outoja?

Ne jotka mulle aina kertoo etten ole normaali

Onko ne muut vaan tyhmiä?

Tietämättömiä kaiken tiedon keskellä

Mutta yksin istun laiturin päässä

ja ääni jonka kuulen on hiljaisuus,

tähdet katsoo ylhäältä kuin sanoen

että olen kyllä normaali

Tähdet saa mut tuntemaan

että maailma lepää kädellä

ja niiden kuiskaukset kertoo

että ehkä mä olen aivan normaali