Tekstit

Hei taas!!!

HEEEEEIIIIIIIIII!!!! Arvatkaa mitä tein? ARVATKAA MITÄ MINÄ TEIN! KIRJOITIN!!! Ja se tuntui aika järkyttävän ihanalta :) Joku vain inspiroi mua niin paljon, että aloin vaan kirjoittamaan, sanat vaan virtasi runoiksi ja nautin heti niin paljon että vaikea kestää! Eli olen taas täällä, aika pitkän tauon jälkeen kirjoittamassa :) Tuntuu ihanalta kirjoittaa pitkästä aikaa alkuhöpinöitä 😅 Minä nyt ajattelin että voisin kirjoittaa taas vähän enemmän ja jatkaa taas blogin pitoa, koska en mä nyt sitä voi lopettaakaan. Mun elämässä on lähiaikoina tapahtunut myös niin paljon kaikkea erikoista ja uutta, että varmasti löytyy ainakin aiheita! 😂 No mutta tässä on nyt perinteiset kolme runoa ja samalla toivottavasti uuden aikakauden avaus. Nauttikaa <3 Ps. Säädän vielä kuvan kanssa, en jostain syystä saa sitä nyt laitettua... / / Koska me herättiin niityltä Kaukana valtateistä ja maailman huolista Sun syliin olin nukahtanut Vihreää lehtiverhoa katsellut Koska sun käsi kyyneleet sai pois Hellä ko

Kaikki on hyvin

Kuva
Heiiiii ja hyvää helmikuuta! ✨ MÄ KIRJOITIN TARINAN PITKÄSTÄ AIKAA JA SE OLI MAHTAVAA. :D Ja joo, mulla ei oo minkäänlaista käsitystä itsekään, mistä tämä kertoo, mutta toivottavasti tykkäätte! 😅 :: Istun leikkipuiston keinussa ja tutkiskelen maahan heitettyä lehteä. Se on joku niistä kylän lehdistä, ja siinä onkin vain muutama mielipidekirjoitus ja pari haastattelua jääkiekkoa harrastavista nuorista. Ja jääkiekko on mielestäni tyhmää, joten en edes tiennyt miksi minua kiinnostaa näiden nuorten höpötykset. On vaikea sanoa, millainen tunnelma ympärillä on. Joko tutkin sitä lehteä tai katselen kirkasta taivasta kuulokkeet korvilla ja ajattelen. Satunnaiset lyriikat kiinnittävät huomioni, mutta palaan aina takaisin ajatuksiini, joista en kuitenkaan kunnolla saa kiinni. Ne ovat kuin ohikiitäviä maisemia, jotka voivat olla kauniita mutta jotka kuitenkin pian jo jäävät pelkäksi muistoksi. Aurinko on jo laskemassa kukkuloiden taakse, kun yhtäkkinen kylmä viima lävistää minut. Säpsähdän ajatu

Normaali

Kuva
Moikka ja erinomaista tammikuuta & vuotta 2024 💜 Tänään teille on tarjolla säeteksti, mikä ei varmaan yllätä oikein ketään. 😂 Mä oon tässä viimeaikoina tykännyt katsella tähtiä, ja siitä inspiroiduin kirjoittamaan tämän <3 Toivottavasti te tykkäätte, ja hei – otan äärimmäisen mieluusti postaustoiveita vastaan :) *** Vesi kesällä lainehtiva on nyt jäätynyt Ja yksin istuminen laiturilla on helpottavaa Maailma tuntuu lepäävän kädellä Vaikka olisinkin normaali Kun ei koskaan tiedä miten tarina loppuu on vaikea pysyä sillä polulla jonka ehkä haluaisi olevan se oikea polku Jos edes olisin normaali Miksi tunteita kielletään, enkö saisi tuntea näin? Miksi en olisi normaali? Miksi en ole normaali? Onko olemassa aikaa? Onko olemassa muuta kuin nyt? Jos ei, tulenko koskaan olemaan normaali? Jos maailma oikeasti olisi kädelläni pitäisin siitä hyvää huolta Silloinkaan en olisi normaali mutta kaikki muut olisivat Silti joka kerta kun yritän sitä estää, huomaan tuijottavani samoihin silmiin,

Joulu eri näkökulmista 2023

Kuva
Tietysti te muistatte viime vuoden Joulu eri näkökulmista -postauksen? Ettekö vaan? :D Ai ettekö… No… tässä on linkki sinne jos haluatte käydä lukemassa… Joo, ajattelin siis että siitä tulis vähän niinku VA:n jouluspesiaali myös tänä vuonna ja ehkä muinakin, koska ite ainakin tykkäsin siitä ideasta, vaikka nyt itse sanonkin 😂 Ette siis varmaan ylläty, että tuossa kohta nenänne edessä on kolme eri näkökulmista kirjoitettua joukutekstiä 🙃 Ja ai niin, unohdin sanoa! HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE ❤️❤️ ×× Näkökulma 1 “Haaa! Et saa kiinni!” huusin vieressäni juoksevalle koiralleni. Lumi pöllysi vierellämme, kun juoksimme metsässä kiljahdellen. Belle haukkui ja minä kiljahtelin, siis. Yhdessä vaiheessa kaaduin lumihankeen ja Belle rötkähti vierelleni makaamaan. Katselin taivasta, joka näkyi puiden välistä pieninä kaistaleina pilviä ja vaaleansinistä taivasta. Silitin hellästi Belleä vasemmalla kädelläni ja mietin. Mietin maailmaa puiden ulkopuolella. Enhän minä siellä koskaan ollut käynyt, sillä s

Miten siinä kävi

Kuva
NO HEI! 🪐👽 Ja hyvää joulukuuta :) Täällä mä taas kirjoittelen, ihan mahtavaa :D Aion nyt yrittää aktivoitua, mutta en lupaa mitään, että jos taas häviän niin voitte ajatella että siellä se taas tekee biisejä 😂 Tässä teille kuitenkin runo, johon ainakin itse olen tyytyväinen :D ☆ Miten siinä kävi? Paljastuiko hymykuopat, maistuiko kyynelten suola kielellä? Näkikö taivaan tummuuden, valonpilkahdukset sen keskellä? Tunsiko sydämen hakkaavan, jännityksen laukeavan? Näkikö taivaan sinisen, auringon häikäisevän? Jaksoiko viimeiseen asti… Miten se loppui? Samat hymykuopat poskilla, kyynelsuola kielellä? Näkikö väriloiston taivaalla, kaatuiko lumeen nauraen? Pimeys vain tunnelmallisena, varjona ilon yllä? Jäikö seuraavaa odottamaan, varmana, hymyillen, nauraen?

Taas kerran runoja :D

Kuva
Heips! Voitteko uskoa, tämä on 23. postaus VA:ssa, joka on merkitty kategorialla "runo"! 😂 Okei, aika paljon tulee kirjoitettua runoja, ja ensimmäinen ajatus tästä blogista oli, etten kirjoita runoja YHTÄÄN. No, se oli väärä mielikuva :D No, kukaan ei arvaa että tässä postauksessa on runoja. Nauttikaa 💜💜 × Hengitys huuruaa ja askel hiljaa käy Pimeyden tunnen, maailman valot pois Ei ihmistä missään, ei laulun säveltä Ja yksin mä istun kuuran maalaamalle nurmelle × Jumissa seinien välissä, takana lasisen oven Huutoja kaikuu mut ei ne nää toisiaan Piiloutuu alle kuunsirpin varjon sen Mut hymyy ei näy, ei iloista tyttöä × Maalaa sen päälle, hymy joka unohtui Ohjeet on selvät, teeskentele elämä Hiljaa se kuiskaa, keskiyöhön sulavaan Kukaan katso ei enää prinsessaa kärsivää × Hei muuten, haluatteko seuraavaksi lukea jonkun tarinan, hyvin oudon ja huonon legenda-asian dramaattisesta prinsessasta, (lisätietoa siitä sitten…) postauksen jossa kerron itsestäni vai jotain Musiikkimaj

SÄETEKSEJÄ

Kuva
Arvatkaa mitä? 👀 INSPIRAATIO JA MOTIVAATIO OVAT PALANNEET TAKAISIN VOIMAKKAINA ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ Hahaa, mä oon nyt niiiiiiin hyvällä tuulella 🩵🩵 Jotenkin tuo, miten tuolla ulkona on noin pimeää, tekee niin tunnelmallisen olon – pakko kirjoittaa :DD Mä kirjoitin kolme säetekstiä, joista saatte nauttia nyt 😌 × Elämä on jotain jolla ei ole vastinetta aikoja paikkoja nauruja itkuja Sillä ei ole määränpäätä se vain on ja jatkuu niin kauan kuin vaan sattuu Siinä on jotain suurta jotain jota ei pysty korvaamaan ja jotain joka tuntuu aina silloin kun paras biisi lähtee soimaan kun nauraa ystävien kanssa kun pimeys laskeutuu ja tähdet näkyy Siitä ei voi sanoa että se ei ikinä lopu joten miksi pitäisi vain sulautua joukkoon? Jokainen saa siitä ainakin jotain irti Se on kaunista haurasta särkyvää mutta niin ainutlaatuista × Siniset valot tunne mahanpohjassa jokin on taas alkamassa Vaaleanpunainen pilviharso joka peittää silmät ja naurattaa lopuksi Parhaat päivät se erilainen tunne ja kaikki mitä minu